perjantai 28. maaliskuuta 2014

American Spring Break Experience


Spring Break. Eletty, koettu, ja hengissä selviydytty! Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli aikamoinen experience. Todellinen once in a lifetime experience. En ole ikinä kokenut vastaavaa, ja tuskin tulen kokemaan. Nuo viisi päivää Panama City Beachilla Floridassa olivat jotain, mitä ei pysty edes sanoin kuvailemaan. Se pitää vain itse kokea ja nähdä. Se oli samaan aikaan ihan hullua, mieletöntä, ja niin hauskaa, että mua ihan naurattaa vieläkin!

Spring Break oli nimensä veroisesti oikea break ja todellinen irtiotto arjesta. Panama City Beach oli loistava kohde lämpimän sään ja kauniin rannan ansiosta. Muuten Panama City Beach oli aika perus, hyvin  yksinkertaiseksi ja pelkistetyksi rakennettu amerikkalaiskaupunki kuten monet kaupungit täällä. Iso pitkä ranta, jossa oli vierivieressä hotelleja (ja, no, niitä clubeja).  Rantakatu, joka oli kuitenkin täysin erilainen jos vertaa eurooppalaisiin rantakaupunkeihin. Ei siis juuri mitään nähtävää, mutta tällä reissulla ei rannan ja clubien lisäksi kyllä muuta nähtävää tarvittukaan. Sellainen kulttuurimatka meillä siis oli. 

Rannalla alkoi joka päivä Beach Partyt puoliltapäivin, ja partyt jatkuivat aina iltaan asti, jolloin rannalla oli pieni tauko, ja sen jälkeen partyt jatkuivat clubeilla. Meidän hotelli oli loistavalla paikalla, aivan rannan tuntumassa ja vieläpä kahden isoimman clubin vieressä. Matkaseura mulla oli myös aivan mahtavaaa. Emma ja Jessica. Ranska ja Brasilia todistivat jälleen kerran miten heidän maissaan taidetaan tämä bailaaminen! Meinasi kyllä tämä tyttö jäädä siinä kestävyydessä kolmanneksi. Tytöt ovat niin loistavat huonekaverit, ja tämä loma osoitti jälleen kerran että myös aivan mainiot party- ja matkakamut. Oli niin hauskaa! Panamalle tuli myös kymmenen muuta brasilialaista Jessican kaveria, joiden kanssa välillä hengattiin, mutta periaatteessa seikkailtiin silti aina kolmestaan. Oli myös niin hauska huomata viiden päivän aikana eroja meidän kolmen kulttuurien välillä! Siinä missä me suomalaiset (tai minä ainakin) lähden useimmiten rannalle sillä ajatuksella että siellä tulee hiki, mitään meikkiä ei juuri tarvita ja hiukset voi heittää nutturalle, on meininki vähän toinen trooppisessa Brasiliassa, jossa aurinkoisia päiviä on lähes yhtä monta kuin kalenterissa on päiviä. Jessica lähtikin joka aamu rannalle hiukset hyvin laitettuina, korut kaulassa ja korvissa, hajuvettä ja meikkiä unohtamatta. Jessicalta löytyi myös eri bikinit ja hellemekot joka päivälle, samoin sandaalit ja aurinkolasit! :D Haha, ihanaa! Mutta, eipä me tosiaan Suomessa ihan kovin monia bikineitä saati hellemekkoja ehditä kesän aikana käyttää. Baari- ja yökerhokulttuuri on myös täällä aika erilainen kun meillä Suomessa. Me suomalaiset  nimittäin ollaan kyllä aika ujoja tanssilattialla! Kun vertaa Brasiliaan ja Ranskaan, USA:sta puhumattakaan, ovat moovit ja tanssikuviot aika rohkeita näissä maissa. Jos täytyisi järjestykseen laittaa niin hulluinta meno on ehdottomasti amerikkalaisten keskuudessa, sen jälkeen tulevat Brasilia ja Ranska aika tasoissa, ja pakko myöntää, että siihen mihin olen Suomessa tottunut, se on aika varovaista verrattuna näihin maihin! :D Ihmiset ovat täällä melko rohkeita ja räväköitä, mutta niin ne ovat ihan tavallisessa kanssakäymisessäkin. Meidän ei tarvinut joka päivä kuin vain kävellä rannalle, ja kokoajan tuli uusia ihmisiä juttelemaan meidän kanssa. Kaikki tuntuivat olevan iloisella tuulella ja jutellivat toisilleen, what's up, ja halusivat ottaa valokuvia kanssaan ja tanssia. Loppulomasta oltiin jo vähän väsyneitä toistamaan lause "I'm from Finland, she is from France and she is from Brazil" koska aina ensimmäinen kysymys ihmisiltä oli, että mistä olette kotoisin. Ihmiset kysyivät sitä siis kaikilta, olettaen tietysti saavansa vastaukseksi jonkun Amerikan osavaltion tai kaupungin. Kyllä me kovasti yritettiin sanoa aina ensin että "we are from Kansas City", mutta heti perään tuli kysymys, niin mutta mistä te oikeasti olette kotoisin.. :D Kerran satuin odottamaan hissiä yhtäaikaa jonkun pojan kanssa, joka kysyi jonkun lyhyen kysymyksen, tyyliin että mihin kerrokseen olen menossa, ja kun vastasin, hän totesi että sä olet kyllä kotoisin Alabamasta! Sanoinkin tytöille, että nyt pitäisi varmaan olla ylpeä kun ensimmäistä kertaa joku luulee että olen amerikkalainen :D On aika jännä miten itsekin oppii vähitellen tunnistamaan erilaisia Amerikan aksentteja, kuka on itärannikolta ja kuka Texasista jne. Oltiin kyllä Emman ja Jessican kanssa monelle aika erikoinen kombinaatio, ja yllättävän monelle olikin täysin outo ajatus että oltiinkin kolmesta eri maasta eikä yksikään meistä ollut Amerikasta. 

Sisäänpääsy- ja ikärajatouhu baareissa oli kyllä käsittämätöntä. Parina ensimmäisenä iltana me juhlittiin Club La Vela -nimisellä clubilla joka mainostaa itseään USAn suurimpana yökerhona. Suuri se kyllä olikin. Loput illat juhlitiin viereisellä Spinnaker -clubilla, johon ostettiin 40 dollarin vip-kortit. Club La Vela:ssa sattui olemaan kaksi ensimmäistä iltaa tämän Spring break viikon avajaiset ja siksi ilmainen sisäänpääsy. Tuolla baarit pystyivät laskuttamaan sisäänpääsystä mitä ikinä tahtoivat! Eli useimmiten hinta nousi kympillä joka tunti, sisäänpääsymaksun ollessa parhaimmillaan 50 dollaria. Senpä takia kaikki paikat myivät omia vip-korttejaan, joka sisälsi sisäänpääsymaksun ja muutaman tunnin ilmaiset juomiset alkuillasta. Ikärajatouhu nyt on muutenkin käsittämätöntä koko Amerikassa, mutta tuolla se oli oikein huipussaan.  Missään muualla maailmassa ei tarvitse olla 21 ollakseen täysi-ikäinen (ja silti nämä kuitenkin ajavat autoa jo 16-vuotiaina). En ole ennen kirjoittanutkaan aiheesta, vaikka se on kyllä ollut täällä vähän liikaakin esillä. Baareihin ei pääse alle 21-vuotiaat. Fake ID:n eli feikki henkilöllisyystodistusten tekeminen on lähestulkoon bisnestä tässä maassa, koska nuoret eivät malta odottaa 21 ikävuotta päästäkseen baareihin. Eräs kaverini kuulemma maksoi 70 dollaria saadakseen fake ID:n. Yllättävän monessa paikassa myös, kappas kappas, kansainvälistä henkilöllisyystodistusta ei huolita. Ei ole vain yhtä eikä kahta kertaa kun muut tytöt menevät baariin ja meille Emman kanssa sanotaan että sorry, we don't accept international IDs, pitää olla passi. Mutta kuka haluaa kantaa passia mukana baarissa? Ei kukaan. (no, onneksi aina yleensä viereiseen baariin on päässyt :D)  Ja tämä siis Kansas Cityssä. Panamalla oli vähän eri säännöt, baareihin sisälle pääsi nimittäin 18-vuotiaatkin. Spinnaker -clubin vip-kortteja ostaessa ei riittänyt yksi eikä kaksi henkilöä varmistamaan että henkkarimme ovat aidot, vaan baarin manageria myöden piti asia tarkistaa. Iltaisin baarien jonossa seisoessa pääsi oikein todistamaan miten suuri määrä feikki ID:tä takavarikoitiin (he osasivat hommansa, täällä Kansas Cityssä kaikki portsarit ei tunnista feikkiä), ja pellolle potkittiin heti jos yli 21-vuotias antoi alkoholijuomastaan alle 21-vuotiaalle (nimim. tuli vahingossa sekin koettua...). Heh. Yli 21-vuotias sai siis sisään mennessään baarin oman leiman käteen ja alle 21-vuotias NO -leiman, ja aina piti näyttää leima ostaessa alkoholia. Baarit parveili täynnä henkilökuntaa ympäriinsä piileskelemässä ja tarkkailemassa ettei alle 21-vuotiaat juoneet alkoholia... jonka mekin kyllä sitten hokasimme tehtyämme tämän erehdyksen kerran. En sitten tiedä mikä pointti oli päästää nämä 18-21 vuotiaat sinne baareihin sisälle. Myös poliiseja oli muuten kaikkialla! Tapahtumasta tuli etäisesti mieleen meidän Yyterin Beach Futis tapahtuma, jossa nuoret kokoontuu rannalle juhlimaan. Mutta ei meillä sillä tavalla ole poliiseja joka nurkalla varmistamassa että et ole liian humalassa. Okei, olihan täällä ihmisiäkin reilusti enemmän, ja jos juhlat alkoivat ennen puoltapäivää oli varmasti myös humalaisten määrä suurempi, mutta silti kaikki tuntui taas vähän liiotellulta. Katu parveili poliisiautoja, ja vielä kun ne laittavat niin herkästi vilkkuvalot päälle. Aina kun menit kadulle, siellä näkyi monet poliisiauton valot, vaikka epäilen että kovin vakavasta ei ikinä ollut kyse. Ja iso ero on myös siinä, että jos meillä olisi lisätty  poliisien määrää tällaista tapahtumaa varten, niin niitä olisi erityisesti tiellä puhalluttamassa autoilijoita. Täällä ne tuntuivat vain sakottavan ja ottavan kiinni humaltuneita KÄVELIJÖITÄ, vaikka olen aivan varma että rattien takaa olisi löytynyt paljon enemmän pidätettävää! Niin on hauska maa tämä Amerikka! Ainiin, ja ranta oli ainoa paikka missä sai esiintyä avattu oluttölkki kädessä. Teeppä se kadulla, niin aijaijai!

Mutta, mitä sitä keltämään, viime päivät oli kyllä tämän vuoden ehdoton kohokohta. Oli kyllä niin hauskaa. Melkein tuli juhlittua koko kevään edestä, jospa sitten seuraavaksi Suomen puolella. Heh! Nyt ollaan takaisin Kansas Cityssä, jossa myös on ihanan keväistä, vaikkakin eilen ja tänään aika sateista. Keväisiä Keskilännen myrskyjä ja tornadoja odotellessa! No, toivottavasti ei tänne silti ole mitään hurjia myrskyjä ainakaan luvassa. Nyt yritetään ihanan loman jälkeen asennoitua taas koulujuttujen pariin, ja nauttia viimeisistä kuukausista Kansas Cityssä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Tässä vielä vähän kuvia! Olisi ollut vielä muutama kuva esim. meidän jääkaapin sisällöstä, hieman sotkuisesta huoneesta jne...mutta,  ihan kaikkea ei valitettavasti kehtaa edes tänne laittaa! :D Ja asia, josta en valitettavasti ehtinyt saamaan kuvaa oli rannalle hiekasta rakennetut beer pong pöydät! :D Siinä oli kekseliäisyyttä!


First Day! Suoraan lentokentältä rannalle. Lounaalla Pineapple Willy's ravintolassa


Hotelli oli tosi jees, ennemminkin pieni huoneisto kun hotelli,
löytyi keittiöt ja muut! (: säästi kivasti kun tehtiin aamupalat ja muutamat ateriat aina kotona.






Ja mitä tulee vaatetukseen! Amerikkalaistytöt kulkivat bikinit päällä jopa kadulla. Itse en koe oloani kovin miellyttäväksi kulkiessa kadulla bikinit päällä, vieläpä kun vieressä ajaa autoja ihan taukoamatta (ja tottakai autoista aina vihelleltiin ja huudeltiin tyttöjen perään). Meillä oli kyllä aina vähän enemmän vaatetta kun ihan pelkät bikinit, ja oikeastaan kun vertasi muihin juhlijoihin meillä oli siis jopa liikaa vaatteita. :D Mutta, etenkin minä ja Emma, todettiin kyllä että ei vaan ole kovin imartelevaa kulkea niin vähissä vaatteissa ihmisten ilmoilla. Jopa ne muutamat kuvat mitä facebookkiin päätyi olivat minusta vähän liikaa, 
bikinikuvien julkaisu facebookissa kun on aina tuntunut vähän vastenmieliseltä mun mielestä. :D
Mutta, siitä huolimatta..oli pakko heittää yksi kärrynpyörä rannalla! Tämän olen aina halunnut tehdä, myönnettäköön




Tällä kuvaushetkellä taidettiin olla jopa aika aikasin liikkeellä kun on vielä näin vähän porukkaa, yleensä iltapäivällä tuo alue oli aivan piukassa ihmisiä, ja oli vaikeuksia jopa liikkua ihmisten seassa :D




Brasilialaistytöt! oli kyllä aika crazy meno rannalla :)







VIP...oli kyllä kädessä jos jonkinnäköstä leimaa viikon aikana! :D


Ja kotia kohti..oli tässä vaiheessa aika väsyneet tunnelmat :D


Ranta oli kyllä upea, ja hiekka ihanan valkoista!

Tonight
 we are young
so let's set the world on fire
we can burn brighter
 than the sun. <3 
FUN - We are young tais olla yks beach partyjen tanssituimmista biiseistä :)

Sellainen oli siis Panama City Beach and Spring Break! :D

torstai 20. maaliskuuta 2014

SPRING BREAK

Yehee! It's finally here! Meidän Spring Break nimittäin, joka alkoi juuri tunti sitten palautettuani viimeisen midterm -esseen. Toivottavasti on Tohtori Taft yhtä keväisellä mielellä kuin minä esseetä arvostellessa! Spring Break on siis amerikkalaisten kevätloma, vähän kuin meidän hiihtoloma mutta kesäisemmällä ajatuksella. Loma on siis koko viikon pituinen. Meidän Spring Break on mielestäni tosi hyvään aikaan, sillä monissa muissa kouluissa break on jo pidetty viime tai sitä edellisellä viikolla.

Amerikkalaisopiskelijat ovat meille koko vuoden ajan vakuuttaneet, että teidän on pakko kokea amerikkalainen spring break...joten, ei me millään voitu vastustaa kiusausta hankkia sellainen kokemus! Niinpä huomenna perjantaina aamulla otetaan pieni take-off KC airportilta kohti Floridan Panama City Beachia! Sen lisäksi, että meidän on "pakko" kokea amerikkalainen Spring break, on myös kuulemma Panama City Beachin rantakaupunki se place to be. Luin netistä että Panama City Beachille odotetaan maaliskuun aikana noin 300 000 opiskelijaa ympäri Amerikkaa viettämään Spring breakkiaan. Innolla odotan, kuulemani tarinat spring breakista ovat päätä huimaavia, mutta saa nähdä mikä on todellisuus.  Toivottavasti on myös lämmin! Pitäisi olla ainakin lämpimämpi kun täällä, Panama City Beach kun sijaitsee lähes suoraan Kansas Citystä alaspäin Meksikonlahden rannalla. Voi että, olen ihan innoissani!

Täällä on viime päivät mennyt ahkeroidessa viimisiä koulutehtäviä ennen lomaa, ja olen myös ollut taas kahdessa eri koulussa seuraamassa opetusta. Maanantaina täällä vietettiin St Patrick's Dayta, ja mekin poiketiin illalla Westportissa kurkkaamassa, joka oli aivan täynnä juhlivia ihmisiä. Olin yllättynyt miten moni oli pukenut vihreää päällensä jopa koulussa maanantaina päivällä! America goes Ireland.

Viime viikonloppuna koulussa järjestettiin culture night, joka oli aivan huikea. Eri maat olivat pystyttäneet omia pöytiään, jossa sai maistella maalle ominaisia ruokia yms. Idän maat oli edustettuna kyllä parhaiten, koska suurin osa vaihto-opiskelijoistakin on Intiasta, Saudi-Arabiasta ym. sen alueen maista. Ohjelmassa oli myös muotinäytös, joka oli huikea! Ihmiset siis olivat pukeneet oman maansa kansallispukuja päälleen ja vuorotellen jokainen maa esitteli oman pukunsa. Sen lisäksi oli myös talent show, jossa ihmiset esittivät oman maansa perinteisiä lauluja ja tansseja.

Lauantaina jatkettiin kulttuuri teemalla, kun me pidettiin oma culture night meidän asunnossa. Tarkoituksena oli että jokainen kokkaa yhden ruokalajin ja syödään illallinen yhdessä. Mä leivoin laskiaispullia ja suomalaista pannukakkua - ja vaikka itse sanonkin, niin sanon kuitenkin, että oli kyllä pitkästä aikaa NIIN hyvää! Myös muut sanoivat että oli hyvää. Joku kysyi multa että tuleeko sulle koti mieleen, ja sanoin että pakko myöntää et vähän kyllä tulee! :D Ja pakko myös sanoa, että tämän vuoden aikana syödyt amerikkalaiset sweet breadit, juustokakut, cupcaket tai mitkään ei kyllä vedä vertoja meidän pullalle ja pannukakulle. NAM! No okei, pakko myöntää, kyllä amerikkalaiset juustokakut ja cupcaket on hyviä, mutta täällä ei normaalia pullaa oikein tunneta, sellaista et saa kyllä mistään. Kaikki muut illallisen ruoat oli myös herkullisia: brasilialaiset tekivät riisiä ja lihaa, Emma teki ranskalaista ratatouillea, ja sen lisäksi saatiin maistella Alixin tekemiä kevätkääryleitä ja Hermanin tekemään fetapiirakkaa (joka oli mun ehdoton suosikki suolaisista ruoista). Kaiken tuon kokkailun jälkeen pitää sanoa, että viimeistään nyt voin hyvin ymmärtää äitiäni ja kaikkia muitakin äitejä - ruoan valmistus koko perheelle on melkonen urheilusuoritus! :D Me alettiin kokkaamaan neljältä iltapäivällä, ja syötiin vasta lähempänä kymmentä, ja kyllä iski sen jälkeen väsymys! Kukaan ei jaksanut lähteä jatkamaan iltaa Westportiin, vaikka alunperin oli tarkoitus, vaan painuttiin kaikki nukkumaan jo puolen yön jälkeen. Heh! Syöminen ja kokkaaminen on aina kivaa, mutta sen jälkeen meitä odottikin melkoinen tiskivuori, joka ei enää ollutkaan niin kivaa (varsinkin kun kokkeja oli enimmillään kahdeksan, mutta tiskaajia enää vain kolme :( ) haha! Mutta oli hauskaa, ja tämä oli niin hyvä idea että täytyy toteuttaa toistekin.

Tässä vielä kuvia viikonlopulta, ensimmäiset kuvat koulun Culture Night tapahtumasta






Muotinäytös!

Intialaistyttöjen puvut









Kuvasin myös muutaman videon talent showsta!
Kaikki ei ihan kovin hyviä videoita ollut mut tässä nyt edes pari :D


video
Afrikkalaistyttöjen tanssiesityksestä


video
Intialaistyttöjen esitys



Ja nämä kuvat lauantailta meidän asunnolta

Vihdoin saatiin kaikki ruoat tarjolle! Oli vähän funtsimista että saadaan kaikki yhtäaikaa lämpimäksi kun oli käytössä vain yksi uuni. Ja kun alettiin laittamaan ruokaa, meillä oli vain kolme uunivuokaa, vaikka olisi tarvittu viisi, mutta eikös me keksitty koputtaa naapurin oveen ja lainata heiltä parit vuoat :D Aina toimii!


Laskiaispullia kermavaahdolla ja mansikkahillolla! Täällä ei muuten myydä raesokeria, että ois saanut koristeeksi päälle. Yllätyin miten hyvin nämä onnistuikaan, kun on aina vähän miettimistä kun muuttaa desilitroja cupeiksi jne :D


Alix, Emma, Jessica, Layla, Alina, Keiara, minä ja Edisa :)



Nyt mä toivotan kaikille ihanaa viikonloppua, pakkaan viimeiset tavarat ja huomenna aamulla nokka kohti Panama City Beachia! Kuullaan ensi viikolla! :)

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Huikea kouluvierailu! Ja kulttuuria! :)


Pääsin viime viikolla vierailemaan yhdessä koulussa, jossa en ollut vielä aikaisemmin käynyt. Ja se koulu oli kuin toisesta maailmasta! Odotin innolla vierailua, koska olin nähnyt koulun vain ulkoapäin, ja kampus näytti todella suurelta ja upealta. Sitä se kyllä olikin. Syy tähän oli se, että kyseessä oli private school eli yksityiskoulu. Sain kyydin kouluun eräältä kaverilta ja hän sanoi minulle jo matkalla, että tulet kyllä huomaamaan että on vähän erilainen koulu kun ne aikaisemmat missä olet vieraillut. Tämä poika oli sattumalta vielä itse käynyt muutaman vuoden kyseistä koulua..."You know, it's rich kids school" kuten hän totesi. Koulussa oli yli tuhat oppilasta. Tuona päivänä seurasin pelkästään liikuntatunteja, mutta vähän ehdin nähdä myös muita luokkia. Jokaisella oppilaalla oli tietysti oma iPad. Koulu tarjosi minulle lounaan, joka oli aiemmista kokemuksistani TÄYSIN poikkeava: ruokalasta löytyi niin salaattibaari, keittotarjoilu, kolmea erilaista lämmintä ruokaa, silti tosin niiden lisäksi myös perus burger/sandwich tarjoilu ja vielä jälkiruokapöytä. Eli kyllä löytyi tavaraa, josta valita. Ja oli muuten hyvää. Jokainen oppilas sai lounaan. Koulussa panostettiin ennennäkemättömällä tavalla liikuntaan. Oppilailla oli viisi kertaa viikossa liikuntaa. Siihen päälle vielä suurin osa (lähes kaikki) kuului johonkin koulun urheilujoukkueeseen, joka harjoittelee koulun jälkeen 4-5 kertaa viikossa. Liikunnanopettaja oli tehnyt minulle pienen kansion valmiiksi, jossa oli liikunnan opetussuunnitelma ja koko vuoden ohjelma. Liikuntatunnit, jotka hän piti, olivat aivan samalla tasolla meidän suomalaisen koulun liikuntatuntien kanssa - ellei osittain jopa parempia. Ja kaiken huippu: iPadien lisäksi jokaisella oppilaalla oli Polarin (suomalaiset!) sykemittarit. Jep!

Olen tainnut aikaisemmin vähän liian kovalla kädellä arvostella koulukokemuksiani tässä maassa. Mutta siinä se juttu onkin: kun nämä erot ovat niin suuret. Olen todella nähnyt kouluja nyt kahdesta täysin eri ääripäästä. Tottakai tämä liikunnanopettaja antoi minulle curriculumit ja muut (yllätyin toden teolla hänen ojentaessaan minulle minua varten tekemänsä kansion). Silloin on helppo antaa, kun sellaiset on olemassa. Aikaisemmat viisi koulua jossa vierailin, eivät moisia omistaneet, joten mitäpä niistä edes mainitsemaan. Tässä koulussa vanhemmat maksavat, ja rahalla saa. Toki se, että koululta löytyy liikunnan opetussuunnitelma johtuu myös siitä, että koulu panostaa liikuntaan ja opettajat panostavat opetukseen. Mutta huhhuh! Tuo kokemus oli antoisa, ja menen sinne kyllä vielä uudestaan. 

Muuten onkin viime päivät mennyt aika paljolti midterm kokeiden ja papereiden kanssa painiskellessa. Tietokoneeni teki oharit taas eilen, kun meni päivittämään viruksentorjuntaohjelman lupaa kysymättä! (taisi se kysyä luvan mutta hätäisesti klikkasin OK - ja nettiyhteys katkesi kuin salama kirkkaalta taivaalta) Mun tietokoneen viruksentorjuntaohjelma kun ei anna kampuksen langattoman netin yhdistää ollenkaan. Syksyllä asia fiksattiin koulun tietokone helpin kanssa, ja sen jälkeen mun on pitänyt varoa käynnistämästä koko ohjelmaa, mutta nyt se meni ja asenteli itse itsensä uudelleen. Piti sitten taas kävellä computer centeriin. Note to self: vaihtoon lähtiessä älä asenna tietokoneeseesi viruksentorjuntaohjelmaa, jonka saa ainoastaan suomen kielelle! Vaikka muuten tämä englanti ehkä sujuukin jo paremmin, ei ollut ihan helpoin asia kääntää viruksentorjuntaohjelman sanastoa amerikkalaiselle suomesta englanniksi. No mutta probelm solved ja netti pelaa taas :)

On muuten huikea se suomalaisen "kielitytön" Sara Maria Forsbergin video! Ihmiset täällä asti linkittää sitä Facebookkiin. Viime viikolla meidän vastapäätä olevassa asuntolassa French Club eli koulun ranskalaisclubi järjesti Mardi Gras crepes -illan, eli syötiin crepejä ja hengailtiin asuntolan yhteisötiloissa. En tuntenut ketään entuudestaan (paitsi Alinan jonka kanssa sinne menin), koska no, en nyt ehkä ole jäsen koulun French Clubissa, mutta kuitenkin jopa KAKSI ihmistä keneen tuona iltana tutustuin sanoi heti kun mainitsin että olen Suomesta, että hei "mä just näin sen suomalaisen tytön kielivideon - ihan huikea!!" haha. Siinä on talenttia! Niin hyvää julkisuutta myös Suomelle!

Meillä on täällä alkamassa oikein kulttuurin täyteinen viikonloppu! Tänään illalla yliopiston International students ambassadors järjestää yliopistolla Culture Night tapahtuman, ja huomenna me järjestetään oma culture night meidän asunnossa! :) Ollaan kutsuttu kaverit tänne ja jokainen valmistaa yhden valitsemansa ruokalajin ja syödään iso illallinen yhdessä!

Nyt kiirehdin Keiaran kanssa koululle, joten hyvää viikonloppua kaikille! Ja ainiin! Tuli vihdoin ja viimein buukattua lento takaisin Suomeen! Toukokuun lopulla nähdään kaverit!! :)

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Fake Patty's Day in Manhattan


Ihanaa tiistaita aurinkoisesta Kansas Citystä! Kevät (tai minun mielestäni jopa kesä) on saapunut Kansas Cityyn, täällä paistateltiin tänään 25 asteen lukemissa! Ja ollaan me jo ihan virallisestikin kesäajassa, kun täällä siirrettiin kelloja viikonloppuna. Täällä on talviaika näköjään neljä viikkoa Suomea lyhyempi, kun nyt siirrettiin kelloja kolme viikkoa ennen Suomea ja syksyllä viikko Suomen jälkeen.

Viikko on siis lähtenyt käyntiin hyvinkin aurinkoisesti, tämän upean sään takia, ja myös sen takia, että takana oli ajatukset täydellisesti pois kouluhommista vienyt viikonloppu. :) Tehtiin viikonloppuna siis reissu Kansasin osavaltioon pikkukaupunkiin nimeltä Manhattan. Manhattan on noin 60 000 asukkaan kaupunki, jonka asukasluvusta puolet koostuu pelkästään siellä sijaitsevasta Kansas State Universityn opiskelijoista. Manhattan oli ihana pieni opiskelijakaupunki. Ja Kansasin osavaltio! Ah! Se on oikein country ja farmland osavaltio, heti kun Kansas Citystä lähtee ajamaan pidemmälle Kansasiin, maisema muuttuu pelkäksi pelloksi. Countrymusiikki on täällä ja etenkin Kansasissa todella in, en ole tainnut ennen siitä kirjottaakaan. Mutta kaikki nuoret kuuntelee countrya, ja on monia baareja missä soi pelkästään countrymusiikki. Nähtiin me viikonloppuna muutama "cowboykin" hattuineen ja bootseineen kun kerran Kansasin ytimessä oltiin!

K-Staten, joksi yliopistoa kutsutaan, opiskelijat juhlivat lauantaina siis Fake St Patty's Dayta johon me päästiin mukaan osallistumaan. Oli kyllä hauska kokemus! Me ajeltiin perjantaina Kansas Citystä Manhattaniin, ja  kaupunkiin päästyämme olikin heti ohjelmassa Fake Patty's paitojen ostaminen ja sen jälkeen pieni baarikierros Aggievillen eli kaupungin "baarialueen" baareissa (ja joka paikassa piti tietysti koko porukan ottaa aina shotit!) heh. Oli muuten baareissa tarjolla myös vihreää olutta, ja tuli sitä maistettua green jello shot:tiakin, eli vihreää hyytelöshottia - kaikkea nämä amerikkalaiset keksii! No, perjantai ei kuitenkaan vielä ollut Fake Patty's Day, vaan vasta lauantai! Lauantaina (kuulemma) perinteisesti pitää herätä kello 8.30, ja pirteinä lähdettiinkin Jessican kaverin Alexin luokse tekemään porukalla isoa muna-kinkku-pannukakku aamupalaa. Niin alkoi Fake Patty's Day ja kymmeneltä oli jo beer pong pöydät pystyssä ja meno meikäläiselle kyllä aivan ennennäkemätön! :D Myös kaupungin baarit muuten aukaisivat ovensa jo yhdeksältä, ja olivat ääriään myöten täynnä iltaan asti. 

Baareihin ei kyllä kukaan kuitenkaan lauantaiaamuna rynnännyt, vaan päivän aikana on ennemminkin tarkoitus kiertää monia eri house partyja. Manhattanissa, kuten myös monissa muissa pienissä kaupungeissa kun ei  juuri kerrostaloja ole, opiskelijat vuokraavat pieniä omakotitaloja asunnoikseen. Itseasiassa luulin ensin että oltaisiin viikonloppu yliopiston kampuksella, mutta oikeastaan K-Staten kampuksella ei asunut yksikään Jessican kavereista. Niinpä koko lauantaipäivä kierrettiin ympäri pikkukaupunkia talosta taloon ja nähtiin ainakin kuudet eri partyt! Ihmisiä vain vilisi kaduilla vihreään pukeutuneina, kyllä tuossa päivässä pikkusen oli viitteitä meidän suomalaisesta vappumeiningistä (vaikka ei nyt vihreään pukeudutakaan - me pukeudutaan meidän uniikkeihin haalareihin jotka muuten on niin makeet et missään ei oo siistimpää keksintöä! oon saanut muutamille uteliaille haalareista täällä kertoa ja kaikki ovat sitä mieltä että "vähänkö cool!") ! :)

Ehkä mielenkiintoisinta antia koko lauantaissa oli erilaiset pelit! Jokaisesta talosta kun löytyi beer pong pöytä. Monet olivat pystyttäneet pöydän pihalle talon eteen. Pöydät oli toinen toistaan hienommin maalattuja, ja suurimmassa osassa olikin K-Staten värejä violettia ja valkoista. Mutta mikä omasta mielestäni oli huikeinta, niin opittiin monta erilaista peliä! Mun ja Emman mielestä kun tavallinen beer pong partyissa on aina niin tylsää, niin nämä pelit olivat siihen verrattuina ihan huikeita. Parhaimmillaan meitä oli 20 ihmistä pöydän ympärillä ja kaikki ihan täysillä pelissä mukana! Nyt on takataskussa hyviä pelejä mitä voidaan kaverit sit ens kesänä pelailla! ;)

Oli kyllä huippukivaa! Ja tosiaan päivän ideana on vähän niinkun se, kun se alkaa niinkin aikasin kun ennen yhdeksää aamulla, että jossain välissä on nap time, eli päiväuniaika, ja sitten illalla taas jatketaan juhlimista! :D Mutta me ei mitään nap timeja pidetty, vaan jaksettiin kulkea koko päivä ja illalla päädyttiin vielä baareihinkin. Jossa muuten törmäsin yhteen luokkakaveriini UMKC:stä! Heh, pieni suuri maailma. Tanssittiin yöhön asti, ja sen jälkeen piti hakea kuuluisasta paikallisesta Varsity Donuts -kojusta "Mac'n Cheese Grilled Cheese" -leivät. Oli kyllä ehkä parasta ruokaa siinä kohtaan! Matkamuistoksi sain kuitenkin reissulta pienen flunssan, joka yrittää kovasti kiusata. En selvästi ole vieläkään tottunut Keskilännen ilmastoon. Nimittäin kyllä, jopa supisuomalainen, kylmyyteen aina varautuva puoli minussa petti tällä kertaa. Perjantaina kun lähdettiin oli lämpötila lähes 20 astetta, ja tottakai lähdin reissuun kevätvaatteissa...lauantaina oltiinkin lähes nollassa! En siis yhtään ihmettele mistä moinen pieni flunssa tuli.

Taas on yksi viikonloppu takana, muutama sentään vielä edessä! Mä yritän nauttia jokaisesta päivästä täysillä, koska tiedän että kohta tämä loppuu. Aamulla on ihana herätä, kun saa miettiä et mitäköhän kivaa tämä päivä tuo tullessaan. Jokainen päivä on erilainen, se on niin kivaa. Huh, niin se aika vaan rientää. Nyt täytyy jatkaa lukemista, eilen suoriuduin ensimmäisestä Midterm kokeesta, ja huomenna olisi tarkoitus suoriutua toisesta. Puolitoista viikkoa enää spring breakin eli kevätloman alkuun....jaiks, me ollaan aika excited. Hyvää loppuviikkoa kaikille! :)

Tässä vielä muutama kuva viikonlopulta. Musta (ja Emmasta) on tullut tosi huonoja kameran kantajia, täytyisi vähän ryhdistäytyä kuvaamisen kanssa. Suurin osa näistäkin on Jessican tai mun puhelimen kameralla otettuja, ja harmikseni en vielä ehtinyt saamaan Jessicalta kuvia, missä oltais me kaikki. Mutta tässä edes jotain! :)


Paitakaupoilla! Meno oli jo tuolla kaupassa ihan hullua, kaupan myyjät kiersivät ihmisten joukossa ja ruiskuttivat kermavaahtoa pullosta ihmisten suuhun! :D



Perjantai-illan pizza dinnerillä

Let's play some games!

 Matkalla K-Staten kampuksen läpi Jessican asunnolta Alexin asunnolle! Jessica ja Emma, ja mokoma pahvilaatikko...


Kuka voittaa?!

Muutamissa partyissa oltiin ulkona, vaikka lämpötila oli hurjan kylmä lauantaina! Kuvassa myös Pancho man :D



Yksi baareista

And more t-shirts

Jessica, Jessican kaverin Rachelin luona käymässä

Varsity Donuts -kojusta herkulliset yöpalat :) Jono oli varmaan 50 metriä!