keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kuulumisia

Hei! Nyt on todella pahoiteltava kirjoitusten vähyyttä täällä blogissa! Tämä amerikkalainen opiskelukulttuuri vain ajaa minut hulluuden partaalle: olen viime viikon aikana kirjoittanut neljä esseetä ja viides on työn alla, ja se on vain syönyt kaiken motivaation kirjoittaa yhtään mitään muuta. Istuin lähes koko viime viikonlopun kotona lukemassa ja kirjoittamassa, voitteko kuvitella! En lähtenyt ulos kavereiden kanssa vaikka mieli teki, vaan kirjaimellisesti näpytin ja taoin kirjan tekstiä päähäni kuin viimeistä päivää. Ja kaikki sanovat että älä nyt stressaa, ehtii sitä opiskella myöhemminkin. Mutta mitäs teet kun täältä pitäisi vissiin vähän opintopisteitäkin saada mukaan, ja kaikkien töiden palautusajat olivat niin opiskelijaystävälliset taas viime viikolla: yksi essee piti palauttaa perjantaina puoleen päivään mennessä, toinen perjantaina puoleenyöhön mennessä, ja kaksi seuraavaa tehtävää sunnuntaina puoleen yöhön mennessä. Oh my, tämä on niin hullua! Opintopisteisiin nähden opettajat täällä antaa vähän turhan paljon tehtäviä. Ymmärrän hyvät tehtävät eli tehtävät joista todella oppii jotain, mutta kun joukossa on myös monta sellaista joiden merkitys ei minulle ole ikinä selvinnyt. Välillä tuntuu, että näille opettajille hyvän kurssin merkki on vain se työmäärä: mitä enemmän annat oppilaille esseitä kirjoitettavaksi ja kokeita tehtäväksi, niin sen parempi sun kurssi on. Mutta kun ei se ihan niin mene.

Työmäärästä huolimatta en kyllä valita kevään kursseistani! Jokainen on osoittautunut loistavaksi valinnaksi, ja olenkin kevään aikana saanut istua monilla mielenkiintoisilla luennoilla. Ehdoton ykkönen on ollut Cultural Diversity kurssi, jota opettaa Meksikosta kotoisin oleva tohtori U. Peccina. Siinä on kyllä loistava persoona, toisin hänet Suomeen pitämään tämän saman kurssin jos vain voisin! Ollaan käyty tunneilla läpi kaikki amerikan vähemmistökultturit: afroamerikkalaisten, latinojen, Amerikan intiaanien, Amerikan eurooppalaisten ja Amerikan aasialaisten kulttuurit. Meillä on ollut myös mielenkiintoisia vierailijoita puhumassa juuri edellä mainituista kulttureista ja kertomassa miten he kokevat amerikkalaisen kulttuurin ja koulutuksen. Muutama viikko sitten kuubalainen nainen kertoi meille elämästään ja siitä kuinka hän tuli nuorena laittomasti maahan ja miten hän on kokenut elämän ja lastensa kasvattamisen Amerikassa. Myös erään afroamerikkalaisen eli mustan miehen tarina oli mielenkiintoinen. Hän kertoi työstään koulun rehtorina. Oli meillä muutama viikko sitten ihan aito amerikan intiaanikin, Moses Brings Plenty meidän luennolla - se vasta mielenkiintoista oli! Hän kertoi Amerikan alkuperäisväestön kulttuurista, ja miten he vielä nykypäivänäkin pitävät sitä yllä. (tämä Moses Brings Plenty on muuten esiintynyt muutamissa elokuvissakin pienissä sivurooleissa, kuten esim. Pirates of the Caribbean elokuvassa) Amerikassa on yhä tänä päivänäkin yli 500 intiaaniheimoa, jota minä en ainakaan tiennyt ennen tätä! Ja oli muuten hiukeat hiukset tällä miehellä, vyötärölle ulottuvat letit - ja pakko sanoa, minä kun olen "intiaaneja" nähnyt vain kirjoissa, niin kyllä hän ihan intiaanilta minun mielestäni näytti! Heh. Koko kurssin ideana on siis se, että me, tulevat kasvattajat, osattaisiin huomioida tulevassa työssämme nämä lapset jotka tulevat Amerikan eri vähemmistökulttuureista ja miten me voimme tehdä parhaamme jotta näiden lasten tarpeet tulevat huomioiduksi. (Amerikassa nämä afromerikkalaiset ja latinot ovat tilastojen mukaan siis niitä, ketkä menestyvät heikoiten koulussa ja joiden joukossa on suurin drop out eli koulun keskeyttäneiden joukko johtuen juuri siitä, että he tulevat usein köyhemmistä perheistä, joissa ei ole varaa panostaa koulutukseen ja jossa useimmiten myös vanhemmat ovat hyvin heikosti koulutettuja). On ollut siis todella mielenkiintoista, etenkin tällaiselle suomalaistytölle, joka ei näitä eri kulttuurien ja vähemmistöryhmien kohtaamisia ole ennen niin edes tullut ajatelleeksi, ennen kuin muutti kaupunkiin jossa lähes 50% kaupungin asukkaista on muita kuin valkoisia (vertaa Porin ulkomaalaiset kansalaiset: 1.7%). Meillä kun ei Suomessa kovin suuria vaihteluita väestössä ole. Tämä on kyllä lisännyt mielenkiintoani sitä kohtaan, että voisi olla hieno kokemus joskus tulevaisuudessa opettaa myös ulkomailla! No mutta, suoritetaan nyt ensin nämä opinnot valmiiksi... :)

Tänään aamulla kuultiin järkyttäviä uutisia Pennsylvanian osavaltiosta, jossa lukiolaispoika oli puukottanut kahtakymmentä ihmistä koulussa. Huh. Kyllä aina pysäyttää tällaiset uutiset. Ikinä ei tiedä mitä voi tapahtua. Joku multa kysyikin joskus, että onko täällä metallinpaljastimet kouluissa. Yhdessäkään Kansas Cityn koulussa jossa olen vieraillut, ei ole metallinpaljastimia. Eikä ollut ilmeisesti tuossakaan pennsylvanialaisessa koulussa. Tarkkoja täällä silti ollaan: koulun ovet laitetaan aina lukkoon kun opiskeljat on aamulla tulleet sisälle ja jokaisen koulun ovessa on tarkat kuvaukset, mitä rakennukseen ei saa tuoda. Eli siis useimmiten kuva, jossa aseet ja muut on vedetty yli. Joissakin kouluissa on erikseen lista, miten kouluun tulo tapahtuu, millaiset vaatteet koulussa saa olla (siinä tapauksessa että koulussa on koulupukupakko, ihan kaikissa kouluissa kun ei ole) jne. Aina kouluun mennessä, jos ovi on lukossa, on soitettava summeria ja kerrottava puhelimeen kuka on ja mistä tulee. Ovien jälkeen joka koulussa on front office eli koulun toimisto, johon on ilmoittauduttava ennen kuin saa astua virallisesti koulurakennukseen. Vierailijat, eli myös minä, kirjoittavat listaan nimensä milloin tulivat kouluun, missä luokassa ovat ja koulusta poistuessa pitää vielä kirjoittautua ulos. Jokainen vierailija saa rintaan kiinnitettävän Visitor Passin, joka siis kertoo muille koulussa oleville että olen vierailija. Ilman tuota passia ei koulussa tule liikkua. Joka koulussa on myös omat security miehet, jotka kulkevat käytävillä ja valvovat siellä liikkujia. Viimeksi kun menin yhteen kouluun, menin kesken koulupäivän eli kaikki olivat oppitunneilla, eikä mun tarvinnut kuin hetki harhailla käytävällä etsimässä oikeaa luokkahuonetta kun yksi security mies tuli heti kysymään mitä etsin. Mutta tosiaan, tuossa Pennsylvanian tapauksessa oli siis kyseessä koulun oma oppilas eikä ulkopuolinen eli hän on päässyt koulurakennukseen ilman sen kummempaa tarkastelua. Sitä mediassa puitiinkin koko päivän, miten hän sai kuljetettua kaksi puukkoa mukanaan kouluun. Nämä koulut missä olen täällä vieraillut, teräaseen kuljettaminen kouluun tuntuisi kyllä yllättävänkin helpolta, sillä kun ei ole metallinpaljastimia, niin ei siellä kukaan  myöskään katso mitä sulla on mukana kassissa.

Sellaista siis! Niin ja en mä nyt ihan ihan koko viime viikonloppua kuluttanut koulukirjojen äärellä, sillä lauantaina tapasin Roosan, joka on Suomesta au pairina täällä Kansas Cityssä! Oli kiva tavata, ja jutella, käytiin Plazalla lounaalla ja vähän kaupoilla! Muita oman ikäisiä suomalaisia kun en täällä olekaan tavannut.
Eilen tiistaina olin amerikkalaistyttöjen kanssa Plazassa Brion Happy Hour:lla istuskelemassa pitkästä aikaa. Happy Hour kulttuuri on Amerikassa aivan loistava, jos en vielä ole siitä mainininnut! Lähes joka ravintolalla on omat happy hourinsa, ja happy hour täällä nimenomaan tarkoittaa halvempia ruokia ja juomia. Tosin ei niitä happy houreja ole joka päivä, ja useimmiten ne onkin juuri arkipäivisin, esim. tuolla Briossakin alkaa happy hour joka arkipäivä klo 9 jälkeen, ja se pitää sisällään pieniä ruoka-annoksia 3-6 dollarilla sekä erilaisia drinkkejä 3-6 dollarilla. Tulevana viikonloppuna mennään samaisten tyttöjen kanssa pitkästä aikaa myös katsastamaan Power&Light eli Kansas Cityn yöelämä.

Nyt lounasta nassuun ja ulos aurinkoon kasailemaan vähän telttoja! :D Mä kun lähden kahden viikon päästä telttaretkelle yhden liikunnan kurssin porukan mukana. Innolla odotan millanen reissu se on! Hauskaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille :)

2 kommenttia:

  1. Kuulosti kyllä oikeen mielenkiintoiselta tuo kurssi, josta kerroit, tykkäisin varmaan itsekin siitä :) Paljon terkkuja täältä Porin Väinölästä ja tsemppiä loppuopiskeluihin! :)
    -Anna-

    VastaaPoista
  2. Moi Anna, olipa kiva kuulla susta pitkästä aikaa! :) Kiva kun kommentoit! Joo on kyllä ollut todella antoisa tuo kurssi, ja vaikka meillä ei Suomessa paljon maahanmuuttajia olekaan niin silti olisi kyllä kaikille meille niin mielenkiintoista tietoa! :)
    Terveiset täältä takasin sinne sulle ja kaikille muillekin, toivottavasti siellä on kaikki mennyt hyvin. Hyvää kevään jatkoa, pian nähdään! :)

    VastaaPoista