This is Kansas City calling!: American Spring Break Experience

Spring Break. Eletty, koettu, ja hengissä selviydytty! Nyt täytyy kyllä sanoa, että oli aikamoinen experience. Todellinen once in a lifetime experience. En ole ikinä kokenut vastaavaa, ja tuskin tulen kokemaan. Nuo viisi päivää Panama City Beachilla Floridassa olivat jotain, mitä ei pysty edes sanoin kuvailemaan. Se pitää vain itse kokea ja nähdä. Se oli samaan aikaan ihan hullua, mieletöntä, ja niin hauskaa, että mua ihan naurattaa vieläkin!

Spring Break oli nimensä veroisesti oikea break ja todellinen irtiotto arjesta. Panama City Beach oli loistava kohde lämpimän sään ja kauniin rannan ansiosta. Muuten Panama City Beach oli aika perus, hyvin yksinkertaiseksi ja pelkistetyksi rakennettu amerikkalaiskaupunki kuten monet kaupungit täällä. Iso pitkä ranta, jossa oli vierivieressä hotelleja (ja, no, niitä clubeja). Rantakatu, joka oli kuitenkin täysin erilainen jos vertaa eurooppalaisiin rantakaupunkeihin. Ei siis juuri mitään nähtävää, mutta tällä reissulla ei rannan ja clubien lisäksi kyllä muuta nähtävää tarvittukaan. Sellainen kulttuurimatka meillä siis oli.

Rannalla alkoi joka päivä Beach Partyt puoliltapäivin, ja partyt jatkuivat aina iltaan asti, jolloin rannalla oli pieni tauko, ja sen jälkeen partyt jatkuivat clubeilla. Meidän hotelli oli loistavalla paikalla, aivan rannan tuntumassa ja vieläpä kahden isoimman clubin vieressä. Matkaseura mulla oli myös aivan mahtavaaa. Emma ja Jessica. Ranska ja Brasilia todistivat jälleen kerran miten heidän maissaan taidetaan tämä bailaaminen! Meinasi kyllä tämä tyttö jäädä siinä kestävyydessä kolmanneksi. Tytöt ovat niin loistavat huonekaverit, ja tämä loma osoitti jälleen kerran että myös aivan mainiot party- ja matkakamut. Oli niin hauskaa! Panamalle tuli myös kymmenen muuta brasilialaista Jessican kaveria, joiden kanssa välillä hengattiin, mutta periaatteessa seikkailtiin silti aina kolmestaan. Oli myös niin hauska huomata viiden päivän aikana eroja meidän kolmen kulttuurien välillä! Siinä missä me suomalaiset (tai minä ainakin) lähden useimmiten rannalle sillä ajatuksella että siellä tulee hiki, mitään meikkiä ei juuri tarvita ja hiukset voi heittää nutturalle, on meininki vähän toinen trooppisessa Brasiliassa, jossa aurinkoisia päiviä on lähes yhtä monta kuin kalenterissa on päiviä. Jessica lähtikin joka aamu rannalle hiukset hyvin laitettuina, korut kaulassa ja korvissa, hajuvettä ja meikkiä unohtamatta. Jessicalta löytyi myös eri bikinit ja hellemekot joka päivälle, samoin sandaalit ja aurinkolasit! :D Haha, ihanaa! Mutta, eipä me tosiaan Suomessa ihan kovin monia bikineitä saati hellemekkoja ehditä kesän aikana käyttää. Baari- ja yökerhokulttuuri on myös täällä aika erilainen kun meillä Suomessa. Me suomalaiset nimittäin ollaan kyllä aika ujoja tanssilattialla! Kun vertaa Brasiliaan ja Ranskaan, USA:sta puhumattakaan, ovat moovit ja tanssikuviot aika rohkeita näissä maissa. Jos täytyisi järjestykseen laittaa niin hulluinta meno on ehdottomasti amerikkalaisten keskuudessa, sen jälkeen tulevat Brasilia ja Ranska aika tasoissa, ja pakko myöntää, että siihen mihin olen Suomessa tottunut, se on aika varovaista verrattuna näihin maihin! :D Ihmiset ovat täällä melko rohkeita ja räväköitä, mutta niin ne ovat ihan tavallisessa kanssakäymisessäkin. Meidän ei tarvinut joka päivä kuin vain kävellä rannalle, ja kokoajan tuli uusia ihmisiä juttelemaan meidän kanssa. Kaikki tuntuivat olevan iloisella tuulella ja jutellivat toisilleen, what's up, ja halusivat ottaa valokuvia kanssaan ja tanssia. Loppulomasta oltiin jo vähän väsyneitä toistamaan lause "I'm from Finland, she is from France and she is from Brazil" koska aina ensimmäinen kysymys ihmisiltä oli, että mistä olette kotoisin. Ihmiset kysyivät sitä siis kaikilta, olettaen tietysti saavansa vastaukseksi jonkun Amerikan osavaltion tai kaupungin. Kyllä me kovasti yritettiin sanoa aina ensin että "we are from Kansas City", mutta heti perään tuli kysymys, niin mutta mistä te oikeasti olette kotoisin.. :D Kerran satuin odottamaan hissiä yhtäaikaa jonkun pojan kanssa, joka kysyi jonkun lyhyen kysymyksen, tyyliin että mihin kerrokseen olen menossa, ja kun vastasin, hän totesi että sä olet kyllä kotoisin Alabamasta! Sanoinkin tytöille, että nyt pitäisi varmaan olla ylpeä kun ensimmäistä kertaa joku luulee että olen amerikkalainen :D On aika jännä miten itsekin oppii vähitellen tunnistamaan erilaisia Amerikan aksentteja, kuka on itärannikolta ja kuka Texasista jne. Oltiin kyllä Emman ja Jessican kanssa monelle aika erikoinen kombinaatio, ja yllättävän monelle olikin täysin outo ajatus että oltiinkin kolmesta eri maasta eikä yksikään meistä ollut Amerikasta.

Sisäänpääsy- ja ikärajatouhu baareissa oli kyllä käsittämätöntä. Parina ensimmäisenä iltana me juhlittiin Club La Vela -nimisellä clubilla joka mainostaa itseään USAn suurimpana yökerhona. Suuri se kyllä olikin. Loput illat juhlitiin viereisellä Spinnaker -clubilla, johon ostettiin 40 dollarin vip-kortit. Club La Vela:ssa sattui olemaan kaksi ensimmäistä iltaa tämän Spring break viikon avajaiset ja siksi ilmainen sisäänpääsy. Tuolla baarit pystyivät laskuttamaan sisäänpääsystä mitä ikinä tahtoivat! Eli useimmiten hinta nousi kympillä joka tunti, sisäänpääsymaksun ollessa parhaimmillaan 50 dollaria. Senpä takia kaikki paikat myivät omia vip-korttejaan, joka sisälsi sisäänpääsymaksun ja muutaman tunnin ilmaiset juomiset alkuillasta. Ikärajatouhu nyt on muutenkin käsittämätöntä koko Amerikassa, mutta tuolla se oli oikein huipussaan. Missään muualla maailmassa ei tarvitse olla 21 ollakseen täysi-ikäinen (ja silti nämä kuitenkin ajavat autoa jo 16-vuotiaina). En ole ennen kirjoittanutkaan aiheesta, vaikka se on kyllä ollut täällä vähän liikaakin esillä. Baareihin ei pääse alle 21-vuotiaat. Fake ID:n eli feikki henkilöllisyystodistusten tekeminen on lähestulkoon bisnestä tässä maassa, koska nuoret eivät malta odottaa 21 ikävuotta päästäkseen baareihin. Eräs kaverini kuulemma maksoi 70 dollaria saadakseen fake ID:n. Yllättävän monessa paikassa myös, kappas kappas, kansainvälistä henkilöllisyystodistusta ei huolita. Ei ole vain yhtä eikä kahta kertaa kun muut tytöt menevät baariin ja meille Emman kanssa sanotaan että sorry, we don't accept international IDs, pitää olla passi. Mutta kuka haluaa kantaa passia mukana baarissa? Ei kukaan. (no, onneksi aina yleensä viereiseen baariin on päässyt :D) Ja tämä siis Kansas Cityssä. Panamalla oli vähän eri säännöt, baareihin sisälle pääsi nimittäin 18-vuotiaatkin. Spinnaker -clubin vip-kortteja ostaessa ei riittänyt yksi eikä kaksi henkilöä varmistamaan että henkkarimme ovat aidot, vaan baarin manageria myöden piti asia tarkistaa. Iltaisin baarien jonossa seisoessa pääsi oikein todistamaan miten suuri määrä feikki ID:tä takavarikoitiin (he osasivat hommansa, täällä Kansas Cityssä kaikki portsarit ei tunnista feikkiä), ja pellolle potkittiin heti jos yli 21-vuotias antoi alkoholijuomastaan alle 21-vuotiaalle (nimim. tuli vahingossa sekin koettua...). Heh. Yli 21-vuotias sai siis sisään mennessään baarin oman leiman käteen ja alle 21-vuotias NO -leiman, ja aina piti näyttää leima ostaessa alkoholia. Baarit parveili täynnä henkilökuntaa ympäriinsä piileskelemässä ja tarkkailemassa ettei alle 21-vuotiaat juoneet alkoholia... jonka mekin kyllä sitten hokasimme tehtyämme tämän erehdyksen kerran. En sitten tiedä mikä pointti oli päästää nämä 18-21 vuotiaat sinne baareihin sisälle. Myös poliiseja oli muuten kaikkialla! Tapahtumasta tuli etäisesti mieleen meidän Yyterin Beach Futis tapahtuma, jossa nuoret kokoontuu rannalle juhlimaan. Mutta ei meillä sillä tavalla ole poliiseja joka nurkalla varmistamassa että et ole liian humalassa. Okei, olihan täällä ihmisiäkin reilusti enemmän, ja jos juhlat alkoivat ennen puoltapäivää oli varmasti myös humalaisten määrä suurempi, mutta silti kaikki tuntui taas vähän liiotellulta. Katu parveili poliisiautoja, ja vielä kun ne laittavat niin herkästi vilkkuvalot päälle. Aina kun menit kadulle, siellä näkyi monet poliisiauton valot, vaikka epäilen että kovin vakavasta ei ikinä ollut kyse. Ja iso ero on myös siinä, että jos meillä olisi lisätty poliisien määrää tällaista tapahtumaa varten, niin niitä olisi erityisesti tiellä puhalluttamassa autoilijoita. Täällä ne tuntuivat vain sakottavan ja ottavan kiinni humaltuneita KÄVELIJÖITÄ, vaikka olen aivan varma että rattien takaa olisi löytynyt paljon enemmän pidätettävää! Niin on hauska maa tämä Amerikka! Ainiin, ja ranta oli ainoa paikka missä sai esiintyä avattu oluttölkki kädessä. Teeppä se kadulla, niin aijaijai!

Mutta, mitä sitä keltämään, viime päivät oli kyllä tämän vuoden ehdoton kohokohta. Oli kyllä niin hauskaa. Melkein tuli juhlittua koko kevään edestä, jospa sitten seuraavaksi Suomen puolella. Heh! Nyt ollaan takaisin Kansas Cityssä, jossa myös on ihanan keväistä, vaikkakin eilen ja tänään aika sateista. Keväisiä Keskilännen myrskyjä ja tornadoja odotellessa! No, toivottavasti ei tänne silti ole mitään hurjia myrskyjä ainakaan luvassa. Nyt yritetään ihanan loman jälkeen asennoitua taas koulujuttujen pariin, ja nauttia viimeisistä kuukausista Kansas Cityssä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Tässä vielä vähän kuvia! Olisi ollut vielä muutama kuva esim. meidän jääkaapin sisällöstä, hieman sotkuisesta huoneesta jne...mutta, ihan kaikkea ei valitettavasti kehtaa edes tänne laittaa! :D Ja asia, josta en valitettavasti ehtinyt saamaan kuvaa oli rannalle hiekasta rakennetut beer pong pöydät! :D Siinä oli kekseliäisyyttä!

First Day! Suoraan lentokentältä rannalle. Lounaalla Pineapple Willy's ravintolassa

Hotelli oli tosi jees, ennemminkin pieni huoneisto kun hotelli,

löytyi keittiöt ja muut! (: säästi kivasti kun tehtiin aamupalat ja muutamat ateriat aina kotona.

Ja mitä tulee vaatetukseen! Amerikkalaistytöt kulkivat bikinit päällä jopa kadulla. Itse en koe oloani kovin miellyttäväksi kulkiessa kadulla bikinit päällä, vieläpä kun vieressä ajaa autoja ihan taukoamatta (ja tottakai autoista aina vihelleltiin ja huudeltiin tyttöjen perään). Meillä oli kyllä aina vähän enemmän vaatetta kun ihan pelkät bikinit, ja oikeastaan kun vertasi muihin juhlijoihin meillä oli siis jopa liikaa vaatteita. :D Mutta, etenkin minä ja Emma, todettiin kyllä että ei vaan ole kovin imartelevaa kulkea niin vähissä vaatteissa ihmisten ilmoilla. Jopa ne muutamat kuvat mitä facebookkiin päätyi olivat minusta vähän liikaa,

bikinikuvien julkaisu facebookissa kun on aina tuntunut vähän vastenmieliseltä mun mielestä. :D

Mutta, siitä huolimatta..oli pakko heittää yksi kärrynpyörä rannalla! Tämän olen aina halunnut tehdä, myönnettäköön

Tällä kuvaushetkellä taidettiin olla jopa aika aikasin liikkeellä kun on vielä näin vähän porukkaa, yleensä iltapäivällä tuo alue oli aivan piukassa ihmisiä, ja oli vaikeuksia jopa liikkua ihmisten seassa :D