sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Only hate the road when you're missin' home

Täällä Kansas City jälleen, kuuleeko Suomi! :) Meillä on ollut täällä vähän hassu viikko, kun ei ole oikein ollut tekemistä. Koulu meillä alkaa vasta tiistaina. Tiistaina sen takia, että huomenna maanantaina vietetään Marthin Luther King päivää. Tuo päivä on siis Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä. Sitä vietetään aina vuoden kolmantena maanantaina Marthin Luther Kingin syntymäpäivän (15.1.) aikoihin.

Me ollaan tällä viikolla yritetty kuluttaa aikaamme kaikin mahdollisin tavoin. Emman kanssa pestiin jopa ikkunat ja koristeltiin olohuoneen seinä ja keittiön jääkaappi kivoin kuvin ja koristein! Heh. No mutta on tässä ihan hyödyllisiäkin juttuja tehty, olen kirjoitellut esseetä jo yhtä koulutehtävää varten ja uuteen Raumalaiseenkin olen kirjoitellut juttua.Yhtenä iltana otettiin bussi downtowniin ja käveltiin vain ympäriinsä. Harrastettiin viikon aikana myös kulttuuria! Käytiin Kansas Cityn The Nelson-Atkins Museum of Art -taidemuseossa. Vihdoin ja viimein nimittäin, museo kun sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Heh. Koko syksyn meidän oli tarkoitus mennä, mutta aina muka oltiin niin kiireisiä. Nyt sitten tuli käytyä, ja olihan se ihan hyvä käydä katsomassa. Museo rakennuksena on upea ja sen pihalla on hienot isot sulkapallo -taideteokset. Sisällä museossa oli lähinnä vanhempaa taidetta: amerikkalaista, eurooppalaista, japanilaista, kiinalaista jne. Mutta meni meillä yli kaksi tuntia kun siellä kierreltiin.

Sen lisäksi olin eilen elokuvissa katsomassa 12 Years a Slave nimisen elokuvan. Se kertoi 1800-luvun puolivälistä, jolloin mustia vietiin orjiksi Amerikan etelävaltioihin. Elokuva kertoi eräästä perheenisästä, joka lupautui kahden sirkusesiintyjän viulunsoittajaksi heidän esityksiinsä. Mies kuitenkin huumataan, ja hän herää sidottuna. Hänet kuljetetaan Louisianaan, jossa hän elää valkoisten orjana monta vuotta, heidän kohdellessa häntä todella kaltoin. Elokuva oli todella mielenkiintoinen. Tosin myös erittäin raaka ja ahdistava. Mutta tosi vaikuttava. Elokuvan jälkeen koko teatteri oli ihan hiljaa, ei kuulunut hetkeen liikahdustakaan. Suosittelen katsomaan, jos aihe kiinnostaa!

Elokuvan jälkeen käytiin vielä Emman ja Alinan kanssa Brio nimisessä ravintolassa istuskelemassa. Siellä meitä kovasti jututti hauska irlantilainen tarjoilija! Heh, kysyi tietysti mistä maista me ollaan (hauska aina vastata, että kolmesta eri maasta) ja mitä me tehdään Kansas Cityssä, hän itse kuulemma opiskelee lentäjäksi täällä. Sanoi minulle, että näytän ihan suomalaiselta, ja kun kysyin että miltä suomalainen sitten näyttää, niin vastasi hän että no juuri sinulta! :D Heh, oli hauskaa.

Tällä viikolla on yllätyksekseni vaivannut myös hieman koti-ikävä, kun on ollut niin loputtomasti aikaa vain olla ja ajatella! Mutta, kuten laulussa todetaan: only hate the road when you're missing home. Tämän viikon mun road täällä oli hieman hiljainen, kun koko kampus on vielä tyhjä eikä täällä ole ollut ihmisiä. Mutta veikkaan, että ensi viikolla ei tarvi taas koko roadia edes ajatella :) Koti-ikävää ollaan karkotettu Emman ja Jessican kanssa koristelujen ja siivousten lisäksi tekemällä yhdessä ruokaa, ja suunnittelemalla vähän kevättä. Päätettiin, että laitetaan kaikki ylimääräiset rahat säästöön (ja eletään tonnikalalla :D), jos saisi vielä jonkun pienen reissun yhdessä tehtyä keväällä...saa nähdä, mitä kevät tuo tullessaan! 

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille! Mä kirjottelen ensi viikolla mun kevään kursseista, kun saan vielä varmistuksen yhteen kurssiin että pääsenkö sille vai en. Sitä odotellessa.

Viime viikolta nyt erikoisia kuvia ei ole, mutta silti jotain... :)


Nelson-Atkins taidemuseo






Emman hienot jääkaapin oven koristeet meijän kuvista :)

Olohuoneen seinää koristamassa.. vähän huono kuvakulma kylläkin. Mutta kaikki on tehty materiaaleista mitä meillä täällä oli, eli paperia, lankaa, Urban Outfitterssin paperikassi sekä pumpulia! 

Haha.. mun on aina pitänyt ottaa tästä kuva koska kattelen tätä muropakettia joka päivä meidän jääkaapin päällä. En tiedä kenen tytöistä se on, mut mua huvittaa teksti "Every color in the rainbow now inside!" eli murot on värjätty sateenkaaren värisiksi. Söisitkö sinä? :D

Emman Ranskasta tuomia suklaita ja nougata..naam :)

Mäkin sain hienot koristeet huoneeseeni! Californiassa asuvan host-perheeni nuorimmainen tyttö Jordan teki mulle mun nimikirjaimet! Taitavaa :) Oli hauska yllätys viimeisenä päivänä kun hän antoi nämä mulle. Materiaali on vähän kuin ohutta  puuta, sellaista levyä.. täytys vielä saada ne kiinni mun huoneen seinään!

Mahdolliseen koti-ikävään auttaa, mikäs muukaan kuin ihana Marabou ja suomalainen lakritsi! Maraboun sain joulua ennen koulukavereiltani Anulta, Ninniltä ja Anulta Suomesta yllätyksenä mun vanhempien mukana heidän tullessa tänne. Oli kyllä ihana yllätys, ja maistui niin hyvältä! :) Kiitos vielä tytöt.
.
Näin muuten viime viikolla downtownissa eräässä ruokakaupassa Pandan lakritsipatukoita myynnissä! Oli muuten vähän eri näköisiä kuin ennen, onko Panda uudistanut karkkipapereitaan? Tai sitten se oli joku ulkomaa-painos ;) Ihana Suomi-tunne silti tuli, kun taas löytyi karkkihyllyn alimmalta hyllyltä (miksi ne muuten aina onkin silti alimmalla hyllyllä! :D) suomalaista lakritsia.. Harmi, etten huomannut ottaa kuvaa tällä kertaa!


1 kommentti:

  1. Käytiin iskän kanssa katsomassa tuo elokuva 12 Years a Slave. Kuten arvattavissa, aika ahdistava ja vaikuttava se oli. Sali oli aika hiljainen, kun elokuva loppui.
    terv. Äiskä

    VastaaPoista