A little touch of American health care system

Viime torstaina tuli tutustuttua amerikkalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään. Kaverini sairastui pahasti viime viikolla, ja torstaina hän oli niin heikossa kunnossa, että meidän oli pakko viedä hänet lääkäriin. (hänellä oli kova vatsakipu ja korkea kuume)

Löydettyämme opiskelijoiden terveydenhuoltoklinikalle, meiltä kysyttiin ensimmäisenä: kuka maksaa hoitosi täällä? Onko sinulla vakuutus? Sen jälkeen meille todettiin, että ei ole vapaita aikoja, vasta huomenna pääsisi lääkärille. Voitteko kuvitella! Sanoin vastaanottohenkilölle, että ettekö näe kuinka kipeä kaverini on, hän tarvitsee lääkäriä NYT!
Meidän mukana ollut amerikkalainen poika totesi päästyämme ulos klinikalta että "Juuri tällainen meidän maamme on! Ensimmäisenä kysytään kuka maksaa!"

No, meidät kyllä ohjattiin walk-in terveysasemalle, jossa kaverini pääsi lääkärin vastaanotolle saman tien. Sen jälkeen piti hakea lääkkeet apteekista, mutta apteekissa sanottiin että menee noin 45 minuuttia, että potilaan tiedot syötetään koneelle. Kaiken huippuna: lääkkeiden piti olla ilmaisia (maksammehan monta sataa dollaria vakuutuksesta, jonka pitäisi kattaa kaikki opiskelijaterveydenhuollon palvelut), mutta apteekkari toteaa että health-insurance kortti ei toimi/ei ole voimassa. Voitte käydä selvittämässä asian, ja tulla takaisin myöhemmin tai maksaa lääkkeet nyt ja saada lääkkeet heti, ja sitten saada rahat takaisin, jos käytte tarkastuttamassa vakuutuksenne kuntoon viikon sisällä. No, lääkkeet eivät olleet kalliita ja tottakai kaverini maksoi niistä, jotta sai aloitettua lääkekuurin samantien.

Kaverini voi nyt hyvin jälleen, onneksi, mutta kyllä jäi tämä asia mietityttämään niin paljon että aion tästä kokemuksesta johonkin vielä kirjoittaa. Suomessa meillä on asiat hyvin: ensin saat apua ja vasta sitten mietitään miten hoidetaan maksaminen. Suomessa sinua autetaan sairaalassa vaikka olisit kotoisin mistä maasta tahansa ja olit sitten rikas tai köyhä, vakuutettu tai vakuuttamaton. HUH!
Kaverini oli siis todella kipeä, ja olin todella huolissani hänestä koko viikonlopun. Onneksi sunnuntaina lääkkeet vihdoin rupesivat tehoavamaan ja kuume laski.

Oli kyllä huonoa tuuria kaiken kaikkiaan matkassa, kun juuri tämä viikonloppu oli Halloween viikonloppu ja tiesin kuinka paljon kaverini oli odottanut sitä, me kaikki olimme odottaneet jo monta viikkoa. Sairastumiselle ei silti mitään voi, ja kyllä kipeänä mielummin on kotona kuin missään juhlissa.

Perjantaina oli siis Laurenin 21-vuotis synttärilounas Dave & Buster's ravintolassa, jossa ensin syötiin ja sitten mentiin pelaamaan hauskoja pelejä! Loppuillasta käväistiin vielä casinollakin, taitaa olla aika suosittu paikka mennä kun täytetään 21 täällä.
Lauantaina synttärijuhlat jatkuivat Power&Light alueella ja ne olivatkin samalla siis Halloween juhlat. Oli kyllä niin hauska katsella ihmisiä pukeutuneena aivan käsittämättömiin pukuihin! Mekin pukeuduttiin super heroiksi, oli hauska ilta! Laitan kuvia vähän myöhemmin. Tänään illalla meidän koulun business opiskelijat järjestää Halloween juhlat koululla, ja torstaina....saa nähdä, toivottavasti päästään tekemään tai edes katsomaan trick-or-treatingia ovelta ovelle! :D Jännää!
Perjantaina suunnataankin sitten St. Louisiin viikonlopuksi, jee! Kuullaan taas!

Tässä vielä tänään keskiviikkona Uudessa Raumassa julkaistu uusin artikkeli:
http://raumalainen.fi/mielipiteet/kolumnit/kolumni-syksyinen-tervehdys-kansas-citysta

Pumpkin patch

Krhm, aina ei mene kaikki putkeen! Kuten tänä aamuna, kun minun piti mennä Montessori kouluun seuraamaan erityisopettajan opetusta. Heräsin aamulla aikaisin ja lähdin bussipysäkille. Bussia ei kuitenkaan kuulunut siihen aikaan kun piti, ja odotin sitten seuraavaa bussia kärsimättömästi kelloa tarkkaillen. (täällä on suhteellisen hyvät bussilinjat, busseja kulkee todella usein, mutta aina niiden aikatauluihin ei kyllä voi luottaa...) Ja vaikka olin varannut aikaa mahdolliselle bussin myöhästymiselle, oli myös seuraava bussi hieman myöhässä, joten ehdin kouluun vasta pari minuuttia sovitun ajan jälkeen.
No, koulussa minulle sitten kerrottiin että erityisopettaja oli ilmoittanut olevansa sairaana eikä siis tulisi kouluun tänään. Kiva homma :) Kävin siinä sitten vähän ruokaostoksilla kun kerran olin bussilla sinne asti mennyt ja ruokakauppa oli aivan koulun vieressä, mutta kyllä hieman harmitti tämä turha reissu ja bussien odottelu kylmässä ilmassa! Toki olisin varmasti voinut seurata muiden opettajien tunteja, mutta olin sopinut asiasta nimenomaan erityisopettajan kanssa, koska erityispedagogiikan kurssille meidän täytyy tehdä tietty määrä erityisluokan observointeja.

No, ehkä tämä tästä paranee. Tänään mulla on enää kaksi omaa oppituntia (terveystieto & liikunta) ja niiden jälkeen alkaa vihdoin mun viikonloppu. Huomaa kyllä, että syksy on ollut melko pitkä, mikä johtuu varmaan siitä että opiskelu täällä on niin intensiivistä. Nyt kaipaisi kyllä pientä lomaa!
Onneksi on tiedossa kiva viikonloppu: tänään illalla päästään katsomaan Wicked musikaali! Huomenna mennään Laurenin 21-vuotis synttäri-illalliselle ja lauantaina sitten on hänen viralliset 21-vuotis synttäri-  ja samalla halloweenjuhlat Power&Light -alueella downtownissa. Ja pakko kertoa, kun syyslomaa meillä nyt ei ole, niin täytyi pieni sellainen järjestää itse: viikon päästä lähdetään viikonlopuksi St.Lousiin! :) St. Louis sijaitsee noin 3-4 tunnin ajomatkan päässä täältä.

Aamusta huolimatta tänne kuuluu ihan hyvää! Viime viikonloppuna prjantaina oli hauskat saksalais- ja amerikkalaispoikien synttärijuhlat. Lauantaina oltiin english conversation illanvietossa, jossa oli hauska trick-or-treat activity tietokilpailun merkeissä ja sunnuntaina olin Trician perheen mukana pumpkin patchilla eli kurpitsapellolla! Se oli hauska päivä! Pumpkin patch sijaitsi Kansasin osavaltiossa Louisburg -nimisessä paikassa (noin 45 min. ajomatkan päässä täältä). Se oli sellainen koko perheen paikka: lapsille paljon aktiviteetteja, sitten mentiin hay ridelle eli traktoriajelulle ja lopuksi seikkailtiin corn mazessa eli maissipellossa joka on siis kuin labyrintti, missä etsittiin kirjaimia ja niistä muodostettiin sanoja.
Meillä oli hauska päivä Trician, hänen miehensä ja heidän 3- ja 7-vuotiaiden lasten kanssa sekä kahden heidän tuttavaperheen kanssa. Tällä pumpkin patchilla oli myös oma apple cider mill eli omenasiirerimylly jossa pääsi katsomaan kun he tekivät tätä amerikkalaisten halloween herkkua eli omenasiideriä (alkoholitonta sellaista, vähän kuin omenamehua hiilihapoilla). Päästiin myös katsomaan omenadonitsien valmistusta ja ostinkin mulle ja mun huonekavereille tuliaisiksi reissulta omenadonitsit! (joka olikin hyvä idea, koska kotona mua odotti brasilialaisten tyttöjen tekemä lasagne, nam!)

Nyt täytyy jatkaa esseiden kirjoittelua, koska tiedän taas että viikonloppuna ei niille jää juurikaan aikaa. On kyllä kätevä tuo koulun writing center -systeemi! Aina kun saat esseen valmiiksi voit mennä sen kanssa kirjaston writing centeriin jossa työskentelee opiskelijoita, ja he tarkastavat yhdessä sun kanssa kielioppivirheet ja muut. Kätevää! Ja siellä on joku jopa aina lauantaisinkin töissä!

Tässä vielä vähän kuvia pumpkin patchilta:

Omenoita menossa siiderimyllyyn!

Me nähtiin käärme!

minä ja Jonas -poika

Hay ride!

Corn maze!

Eliza ja Jonas:)

Hyvää viikonloppua kaikille!! :)

Rainy Friday in Kansas City

Heippa! Ajattelin tulla ihan omaksi ilokseni tänne kirjottelemaan. On ihana syksy- ja halloweentunnelma: istun meidän sohvalla, ulkona sataa ja juon ihanaa Vanilla teetä ja lueskelen juttuja tietokoneeltani. Ah! Meidän pöydällä oleva kurpitsa tosin meinaa jo luovuttaa, se on ihan kuihtumaan päin jo! En tiennyt, että ne kuihtuvat näin nopeasti. Sen vieressä oleva karkkipurkki sen sijaan on erittäin houkuttelevan näköinen. Mutta uskokaa tai älkää, se on vielä aika täysinäinen! Enpä ole herkutellut ihan joka päivä ;-)

Mulla oli tänään vapaapäivä ja kerrankin oikein kunnon vapaapäivä: ei ollut mitään suunniteltuna tai tehtäviä mitä pitäisi juuri tänään tehdä. Olenkin vain nautiskellut päivästä: aamulla kävin kuntosalilla, sen jälkeen siivosin huoneeni ja tein lounasta itselleni. Sitten lähdin käymään Country Club Plazassa, se on ostosalue aivan tuossa kilometrin päässä täältä. Siellä on joitakin vaatekauppoja ja ravintoloita,  siellä on kiva kävellä ja katsella ihmisiä. Tänään tosin oli aika kurja kävellä, kun satoi ja lämpötilakin on laskenut tällä viikolla jo alle kymmeneen asteeseen! Vähän tuli vilu, pitikin käydä ostamassa itselleni lämmin kaulahuivi ja hanskat koska niitä en Suomesta mukanani tuonut.

Tuolla Plazan alueella järjestetään välillä myös kaikenlaisia tapahtumia. Syyskuussa oli Plaza Art Fair eli eräänlainen taidetapahtuma. Plazan kaduille oli pystytetty paljon telttoja ja niissä myytiin kaikenlaisia taide-esineitä ja sen lisäksi oli myös paljon ruoka- ja juomatelttoja ja livebändejä esiintymässä. Vähän tuli mieleen meidän Pori Jazz kun siellä käveli ihmisten seassa! Plazan vieressä vielä kulkee joki, (aivan kuten meilläkin Kokemäenjoki), ja nuo kaikki teltat ja muut oli joen rannassa kulkevalla tiellä. Viime viikonloppuna oltiin myös Plazassa, lauantaina oli Water Fire -tapahtuma. Jokeen oli laitettu pieniä kokkoja ja sillalla köysien varassa esiintyi trapetsitaiteilijoita ja joessa kulki pieni vene, jossa oli laulajia ja he esittivät kaikkia tuttuja kappaleita. Oli kivan rento ilta, oltiin siellä minä, Emma sekä amerikkalaistytöt Jamie ja Michelle. Tapahtuman jälkeen mentiin vielä Melting Pot -fondueravintolaan jossa oli happy hour ja saatiin edullisesti ihanaa suklaafondueta ja siihen kastettiin kaikkia erilaisia juttuja kuten hedelmäpaloja, juustokakkupaloja ja vaahtokarkkia. Namm! :)

Tässä vielä muutama kuva viime lauantailta Water Fire -tapahtumasta:

Melting Pot & suklaafondue :)

Tämänpäiväisellä Plazan reissulla poikkesin matkan varrella nauttimaan Starbuck'sin Pumpkin Spice Latten eli kurpitsanmakuisen lattekahvin! Olen jo pitkään katsellut kun ovat mainostaneet tuota kahvia jokaisessa kahvilassa ja nyt ajattelin että on pakko kokeilla. Oli aikas hyvää ja lämmitti mukavasti kun tuolta sateesta ampaisin sisälle Starbucksiin.

Pumpkin spice latte.. oli kyllä namia sekin! :)

Plazan jälkeen  menin bussilla vielä Price Chopperiin ostamaan vähän ruokaa (miksi meidän ihmisten oikein täytyy syödä kokoajan, koska tuntuu et kokoajan pitäisi olla ostamassa ruokaa?! Tai sit se olen vain minä kuka syö kokoajan.) Takastulomatkalla sainkin bussikyydin ihan asuntolan oven eteen melkein, kun tuolla Brookside Boulevardilla mitä pitkin bussi yleensä kulkee oli sattunut kolari ja bussin piti kiertää toista reittiä.

Jännä miten pikkuhiljaa kyllä huomaa, että tuo englannin kieli ihan tosi kehittyy täällä! Välillä kun pitää laskea jotain, huomaan alkavani laskea automaattisesti englanniksi enkä enää suomeksi. Tai kun kantaessasi kauppakassia kotiin kaupasta sen kantokahvat päättävät revetä juuri ylittäessäsi autotietä...niin "voi ein" sijaan totesinkin itselleni että "Oh no!!" Heh. Välillä silti pääsee suusta myös jotain hauskoja juttuja, kuten kerran luennolla vahingossa tönäisin vieressä istuvan tuolia ja suustani pääsikin "voi anteeksi!" hmmmm :D Mistäköhän tuo tuli!

Pikkuhiljaa oppii myös näihin "sorryihin" ja "excuse me":hen..nämä sanoo aina excuse me kun vähänkin menevät liian lähelle toista. Esimerkiksi kaupassa joku ohittaa sinut kärryineen, he sanovat aina "excuse me". Vähänkin kun siis astut toisen henkilökohtaiselle alueelle, amerikkalaiset ovat heti pyytämässä anteeksi. Heh, hauskaa. Itsellä kyllä kestää tuo opetella, koska nämä sanovat sen "excuse me" ihan jo todella vähästäkin. Kun vaikka tulet ulos hissistä ja joku yrittää tulla sisään hissiin, heti tulee "excuse me" tai vaikka koulussa kun kuljet toisen tuolin takaa.

Tulipas taas tekstiä. Musta on kiva kirjotella tänne ja on aina huippukiva kuulla teiltä, että joku tätä lukeekin! Kivaa viikonloppua kaikille! Tai jopa syyslomaa, joillakin saattoi alkaa sellainen tänään?! Täällä ei ole minkäänlaista syyslomaa, me lomaillaan ensimmäisen kerran vasta kuukauden päästä eli 22. marraskuuta alkavalla viikon pituisella Thanksgiving Holidaylla. Sen jälkeen käydäänkin enää kaksi viikkoa koulua ja sitten on taas joululoma, hassua!

Yritän olla vielä jotenkin hyödyllinen ja kirjoittaa erään reflective paperin eli esseen loppuun ja sitten keskitytäänkin illan viettoon, asuntolan huoneeseen 412 kun on kerran kutsuttu viettämään poikien synttäreitä tänään! Bye! :)

New television and new school experiences!

Täällä me ollaan ja katsellaan meidän upouutta televisiota! (ja syödään jäätelöä - taidetaan uhkaavasti lähestyä näitä amerikkalaisia elämäntapoja?!) Ei kai sentään. Ja ei televisio tosiaan ole kuitenkaan ihan uusi, löydettiin se käytettyjen tavaroiden nettisivustolta (äiti älä pelkää, myyjä oli onneksi ihan luotettava naishenkilö ja pojat avustivat minua ja Emmaa kaupanteossa)! Televisio on kuitenkin vain vuoden vanha eli ihan uuden veroinen, 32 tuumaan taulutelevisio josta maksettiin vain 100 dollaria! Good deal! Osallistuttiin siis kaikki kolme sen ostamiseen (minä, Emma ja Jessica... Ashleykin oli aluksi mukana mutta hän ilmoitti meille eilen, että muuttaa tammikuussa pois, ja totesi vain että ei ehkä ole hänen järkevää osallistua television maksuun? Hmmm,  hänelle tuli nyt mieleen ilmoittaa kun  TV on jo hankittu, ja puhuttiin telkkarin ostamisesta jo kaksi viikkoa sitten ja silloin hän sanoi että tottakai hän on mukana ostamassa sitä! Aikas amerikkalainen tapa toimia tämä. Tai no, ei voi yleistää - mutta näistä heidän tavoistaan toimia voisin kyllä kirjoittaa lisää myöhemmin. :D). Mutta siis siitä huolimatta hinta ei kovin suureksi tullut henkeä kohden. Aikas kiva nähdä uutisia ja nyt on alkanut uudet kaudet kaikista tv-sarjoista niin jos vähän ehtisi niitäkin katsomaan. Vaikka ne ketä minut tuntee tietääkin, että en mikään kovin innokas television katsoja ole, mutta jos sitä täällä innostuisi! Tulee vain aina tehtyä kaikkea muuta kuin katsottua TV:tä sillon kun on vapaa-aikaa.

....Vaikka voi olla että tämä TV innostus laantuu aika pian - katsoessa tv-sarjaa täällä tulee mainoksia noin viiden minuutin välein! :D

Siinä se on! Minä ja Emma kannettiin se tänne ja viritettiin kaapelit ja muut johdot kuntoon! Seuranaan sillä on meidän pumpkin ja pumpkin kaiverruskisan palkintokarkit. :)

Pääsen nyt tästä viikosta eteenpäin joka keskiviikkoaamu Banneker Elementary Schooliin seuraamaan heidän liikunnantuntejaan. Kyseisessä koulussa on käytössä PE4Life -program, joka on täällä melko monessa koulussa. Vähän kuin meidän Liikkuva koulu -hanke tai muu vastaava, jossa koulu sitoutuu osallistumaan tähän "lapsille liikkuvaa elämäntapaa" kannustavaan ohjelmaan ja koulu saa itselleen tietyn summan rahaa liikuntavälineisiin jne. Tänään olin siis ensimmäistä kertaa tuolla! Ja minun menoni tuohon kouluun mahdollistui tosiaan siten, että meidän UMKC:n opettajankoulutuslaitoksen professori, tämä Tricia jonka tapasin viime viikolla, opettaa tuolla koulussa aina keskiviikkoaamuisin meidän koulun opiskelijoille kirjallisuuskurssia. 

Täällä opettajankoulutus "ohjelmaan" mennään siis vasta kahden yliopistovuoden jälkeen eli kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat ovat vasta opettajankoulutusohjelmassa mukana. Ensimmäiset kaksi vuotta yliopistossa luetaan vain "perusopintoja" - vähän kuin meilläkin, niihin sisältyy matematiikkaa ja luonnontieteitä, liikunnan ja terveystiedon kurssit, yksi erityispedagogiikan kurssi ja muita "opekoulutukseen johdattelevia" kursseja. Näiden kahden vuoden jälkeen opiskelijan täytyy erikseen hakea opettajankoulutusohjelmaan, johon on erillinen koe ja josta siis täytyy tietenkin päästä läpi. Myös harjoittelut suoritetaan vasta noina viimeisinä vuosina eli tuossa Teacher Education ohjelmassa.

Näillä kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoilla on siis paljon omia luentoja ympäri kenttäkouluja, kuten tämä keskiviikkoaamun kirjallisuuskurssi. Tämä kurssi tänään tuolla alakoulussa oli siis sellainen että opiskelijat tulevat sinne aamulla ja heillä on hetki omaa opetusta tämän Trician johdolla. Kun koulun oppilaat tulevat kouluun, opiskelijat ottavat pareittain muutaman lukemisessa tukiopetusta tarvitsevan lapsen heidän kanssaan lukemaan kirjoja ja tekemään erilaisia lukemisharjoituksia. Tämän jälkeen UMKC:n opiskelijat taas jatkavat omassa luokassaan ja vaihtavat kokemuksia lukuhetkistä jne.

Ja täällä ei siis tosiaan ole (ainakaan UMKC:ssa) normaalikouluja kuten meillä. Normaalikoulu on siis yliopiston yhteydessä toimiva koulu, jossa opettajaopiskelijat suorittavat harjoitteluja. Täällä on erikseen Director of Field Experience eli henkilö, joka hoittaa opiskelijoille harjoittelu- ja observointipaikat ja nuo paikat voivat olla lähes mistä koulusta tahansa (hän siis lähettää sähköpostin kouluun että voiko tämä opiskelija tulla seuraamaan tunteja jne. ja koulu vain vastaa joko kyllä tai ei).

Itse siis seurasin tänään aamulla hetken heidän kirjallisuuskurssiaan ympäri koulua eli opiskelijoita luetuttamassa ja lukemassa oppilaille. Sen jälkeen olin kolme tuntia liikuntasalissa PE4Life -tunneilla. Heillä oli hienot välineet käytössä: seinäkiipeilyseinä ja laudat, joissa oli rullat pohjassa (vähän kuin mekin päästiin kokeilemaan erityisliikunnan kurssilla) sekä tanssimatot (playstation ja tanssimatot siis... tämän jutun näen täällä jo toistamiseen liikuntatunnilla, jota en liikkumisen kannalta oikein vielä ymmärrä). Muuten kokemus nyt ei niiin erikoinen suomalaisen silmissä ollut: liikuntasali oli melko pieni ja oppilaita oli sen kokoon nähden liikaa, pelit olivat melko yksinkertaisia ja seinäkiipeilyseinää voisi ehkä hyödyntää muullakin tavalla kuin vain laittamalla oppilaat kiipeämään sitä edestakaisin (seinä ei siis ollut korkea vaan leveyssuunnassa pitkä eli oppilaat liikkuivat seinällä leveyssuunnassa). Oli se silti ihan mielenkiintoista, yritin keksiä oppilaille hauskoja juttuja hulavanteiden kanssa ja ehkä eniten silti sain kokemuksia taas vuorovaikutuksesta lasten ja myös opettajien kanssa. Kaksi miesliikunnanopettajaa kertoivat kokemuksiaan liikunnanopetuksesta, se oli mielenkiintoista.

Vieläkään en ole tottunut siihen että täällä ei puhutella etunimellä ketään. Minut esiteltiin tuolla koulussa oppilaille Miss Stenforssina (sen jälkeen kun nämä opettajat ensin opettelivat sanomaan sukunimeni noin kymmenen kertaa :D) ja sitten heidän esiteltyään mut mä sain itse sanoa muutaman sanan oppilaille ja yritin sitten sanoa et kutsukaa vaan Sonjaksi koska monille tuo sukunimen lausuminen on aika  hankalaa, niin se opettaja sitten korjasi että "kutsukaa Miss Sonjaksi". Niin erilaista. Monta kertaa olen varmaan myös töpännyt lähettäessä sähköpostia opettajalle, koska aina ensimmäinen viesti pitäisi osoittaa Mr. tai Mrs. tai Dr. tai muu vastaavalle. Helposti tulee vain laitettua esimeriksi "Hi Tricia".... mitäköhän mahtavat ajatella! Mikä tuollainen suomalaisjuntti mulle oikein kirjoittelee etunimellä. I'm so sorry! :)

NBA game and pumpkin carving!

Tervehdys! Ja anteeksi hieman hidas päivitystahti! Olen vain ollut kovin kiireinen koulun kanssa, ja tällä viikolla en jotenkaan ole juuri ehtinyt yhtään olla tietokoneella ylimääräistä.

Maanantaina tapasin toisen kerran suomalaisen Päivin Rockhurstin yliopistolla. Rockhusrstin yliopisto on pieni katolinen yliopisto, joka sijaitsee aivan UMKC:n vieressä. Päivi työskentelee kyseisen yliopiston Learning centerissä auttamassa opiskelijoita esseiden ja muiden kirjoitustöiden kanssa. (hauska juttu kyllä, hän on suomesta muuttanut tänne 15 vuotta sitten - ollut myös ensin Turun yliopiston vaihto-opiskelija UMKC:ssa englannin kieli pääaineena, ja nykyisin työskentelee Rockhurstin yliopistossa: suomalainen joka auttaa amerikkalaisia kirjoittamaan esseet oikein!) :D Hauskaa! Itse viihdyn täällä hyvin ainoana suomalaisena (on kivakin olla ainut, niin ei ainakaan tule puhuttua suomea!) mutta välillä on kyllä niin kiva päästä puhumaan Suomea ja Päivin kanssa jutellaankin mistä tahansa - hänen lapsista, koulusta ja muusta. Ensi viikolla tapaan hänen lapsetkin :)

Maanantaina tapasin myös School of Educationin yhden professorin, Trician, joka halusi tavata minut jotta kuulisi lisää Suomen koulusysteemistä ja myös minä olen innokas kuulemaan häneltä miten opettajia koulutetaan täällä ja millainen koulusysteemi täällä on. Tapasin Trician koululla ja menimme hakemaan hänen 7- ja 3-vuotiaita lapsia Border Star Monressori koulusta! Olikin jännä kokemus, Trician 7-vuotias poika esitteli innokkaasti mulle hänen luokkaansa ja kaikkea mitä he koulussa yleensä tekevät. Montessorikoulun idea on kyllä mielenkiintoinen, ja musta olisikin hauska päästä seuraamaan opetusta heidän tunneille. Odotettiin vielä koulun pihalla kun Jonas -poika meni shakkikerhoon ja nuorempi Elisa leikki pihalla ja puheli meidän kanssa. Oli hauska tapaaminen ja luultavasti tullaan tapaamaan vielä monta kertaa koska oli todella mielenkiintoset keskustelut tämän Trician kanssa.

Tiistaina ja keskiviikkona mulla oli ensimmäiset Mid-Term kokeet, jotka meni varmaan ihan hyvin. Pakko myöntää että ei täällä tämä opekoulutus ihan mitään tähtitiedettä ole, että kielitaito tässä ennen kaikkea kehittyy jos ei muuten.. :) Tai siis. Kyllä täällä tämä materiaali on tosi hyvää, esimerkiksi mun Health Teaching terveystiedon kurssin kirja voisi hyvin olla meillä kurssikirjana Suomessa. Kirjassa on paljon hyvää tietoa terveydestä ja siitä, miten sitä tulisi koulussa opettaa. Mutta opetus ja kurssin suorittaminen on tehty ihmeen helpoksi: opettaja saattaa kertoa jo ennen koetta mitä kokeessa pitää osata tai jos on joku palautettava työ, siitä on tehty mahdollisimman helppo ja yksinkertainen meille opiskelijoille toteuttaa. Ja mitä vielä - Multiple Questions! Kokeet on täynnä monivalintakysymyksiä, joka on mielestäni todella huvittavaa.  No, kivoja kokemuksia siitä huolimatta nämä kaikki. Edelleen ihailen sitä keskustelun määrää mitä meidän oppitunneilla on. Itse välillä sorrun vilkaisemaan kelloa kun tunti lähenee loppumistaan, että kohta se tunti päättyy, mutta amerikkalaiset opiskelijat voisivat keskustella vielä vaikka kuinka pitkään jostain kirjan tai tunnin aiheesta! Ja kun opettaja haluaa, että jostain aiheesta keskustellaan tai meidän pitää kertoa mielipiteitä johonkin asiaan liittyen, heti on monta kättä pystyssä viittaamassa omaa puheenvuoroa ja puheesta ei meinaa tulla loppua millään. 

Torstaina oli ensimmäinen osa mun terveystiedon First Aid/CPR -kurssia, saan täällä suoritettua siis Punaisen Ristin ensiapukoulutuksen, yehee! :) Vähän haastava tosin englanniksi, mutta samalla tavalla se hengenpelastus sentään toimii maasta tai kielestä huolimatta. :D

Koulun jälkeen meillä oli kivan rento elokuvailta Michellen ja Laurenin luona! Lauren oli tehnyt chicken pot pieta ja salaattia, jälkkäriksi oli omenakaurapaistosta ja mä innostuin vielä leipomaan porkkanakakun meille siihen lisäksi. Nam!

Eilen perjantaina tein aamulla erityispedagogiikan mid-term kokeen ja tulos oli 49/50 wohoo! Hyvä viikonlopun aloitus. Sen jälkeen kävin kuntosalilla ja iltapäivällä meidät kaikki euroopasta tulleet vaihto-opiskelijat haettiin Katen eli UMKC:n Study Abroad coornidaattorin luokse! Kate on siis alusta asti ollut meidän Euroopasta tulleiden vaihtareiden yhteyshenkilö ja hän on hoitanut kaikki meidän asiat tänne tulemiseen ja täällä olemiseen liittyen. Oli hauska iltapäivä, Kate ja kolme muuta kansainvälisten asioiden kanssa työskentelevää olivat hommanneet meille hyvää pizzaa ja omenasiideriä (alkoholitonta, juovat täällä näin Halloween aikaan) sekä kaikkia ihania Halloween karkkeja yms! Sitten kisailtiin kurpitsan kaiverruksessa - kuka tekee komeimman kurpitsan? Alla on kuvia, minä ja Emma tultiin kolmansiksi! Jee! :)

Eilen illalla oltiinkin sitten NBA koripallopelissä Miami Heat vs. Charlotte Bobcats. Aika huikea kokemus etten sanoisi! Wow!

Tänään nukuin vähän pidempään (mentiin eilen pelin jälkeen vielä syömään ja tuli sitten vähän valvottua) mutta oltiin Andren kanssa reippaita ja oltiin tänään yhdeltätoista kuntosalilla, vedettiin huikea kuntosalireeni Andren johdolla! Sain muuten vihdoin aikaiseksi ottaa kuviakin kuntosalilta ja uima-altaaltakin kävin nappaamassa kuvan.

Nyt tulee siis hieman sekalaisia kuvia jokaisesta eri tapahtumasta ja hetkestä viime päiviltä. (ps. kuvaa klikkaamalla saa sen isommaksi!)

Kivaa viikonlopun jatkoa!

Torstain movie night Michellen ja Laurenin luona. Tytöt vasemmalta: Michelle, Lauren, Emma ja Megan.

Mun ja Emman pumpkin valmistumassa!

Vasemmalta: saksalainen Sarah, Kate jonka luona oltiin ja saksalaiset Lür, Lukas ja Andreas

Alinan pumpkin

German guys & pumpkins!

Andre and Michel

Meidän upea pumpkin, jolla tuli kolmas sija kisassa ;)

Kurpitsan sisälmys joka otettiin tietysti pois kurpitsan avaamisen jälkeen

Siinä he ovat komeasti rivissä!! :)

Saksalaispojat voittivat.. mut oli kyllä huikea heidän teoksensa!

Siinä voittajakurpitsa!

Kuvia pelistä:

Peliin menossa Joshin autolla.

Downtown Kansas City

Sprint Center

Miami Heat vs. Charlotte Bobcats!

Muutama kuva tuli otettua Heatien parhaimmasta pelaajasta LeBron Jamesista

Josh, minä ja Lukas

Lukas, Josh, minä & Emma

Pojat sanoi etten kuulemma näyttänyt tarpeeksi innostuneelta tullakseni juuri NBA pelistä. (he itse poseerasivat tämän jutun edessä kuin olisivat heittäneet juuri koripalloa) Mutta kyllä mä silti hyvin innoissani olin! :D

Siinä siis kuvia eilisestä koripallopelistä. Ja kyllä mä käyn myös itse urheilemassa enkä vaan katsomassa pelejä! Täällä mä reenailen, on kyllä hienot urheilumahdollisuudet koululla:

Yläaula, käytävän päästä mennään kuntosalille ja oikealla on koripallokentät ja sisäjuoksurata.

Normaalisti tuolla alhaalla olisi siis koripallokenttiä, mutta kuvaushetkellä tuolla oli joku tapahtuma käynnissä.

Swimming pool!

Kun on lämmin päivä nuo lasikupolit avataan ja auringonvalo pääsee kivasti sisälle, vähän kuin ulkona uisi!

Gym! Ei ollut tarkoitus kuvata ihmisiä, mutta he sattuivat vahingossa kuvaani

Hehe!