keskiviikko 16. lokakuuta 2013

New television and new school experiences!

Täällä me ollaan ja katsellaan meidän upouutta televisiota! (ja syödään jäätelöä - taidetaan uhkaavasti lähestyä näitä amerikkalaisia elämäntapoja?!) Ei kai sentään. Ja ei televisio tosiaan ole kuitenkaan ihan uusi, löydettiin se käytettyjen tavaroiden nettisivustolta (äiti älä pelkää, myyjä oli onneksi ihan luotettava naishenkilö ja pojat avustivat minua ja Emmaa kaupanteossa)! Televisio on kuitenkin vain vuoden vanha eli ihan uuden veroinen, 32 tuumaan taulutelevisio josta maksettiin vain 100 dollaria! Good deal! Osallistuttiin siis kaikki kolme sen ostamiseen (minä, Emma ja Jessica... Ashleykin oli aluksi mukana mutta hän ilmoitti meille eilen, että muuttaa tammikuussa pois, ja totesi vain että ei ehkä ole hänen järkevää osallistua television maksuun? Hmmm,  hänelle tuli nyt mieleen ilmoittaa kun  TV on jo hankittu, ja puhuttiin telkkarin ostamisesta jo kaksi viikkoa sitten ja silloin hän sanoi että tottakai hän on mukana ostamassa sitä! Aikas amerikkalainen tapa toimia tämä. Tai no, ei voi yleistää - mutta näistä heidän tavoistaan toimia voisin kyllä kirjoittaa lisää myöhemmin. :D). Mutta siis siitä huolimatta hinta ei kovin suureksi tullut henkeä kohden. Aikas kiva nähdä uutisia ja nyt on alkanut uudet kaudet kaikista tv-sarjoista niin jos vähän ehtisi niitäkin katsomaan. Vaikka ne ketä minut tuntee tietääkin, että en mikään kovin innokas television katsoja ole, mutta jos sitä täällä innostuisi! Tulee vain aina tehtyä kaikkea muuta kuin katsottua TV:tä sillon kun on vapaa-aikaa.

....Vaikka voi olla että tämä TV innostus laantuu aika pian - katsoessa tv-sarjaa täällä tulee mainoksia noin viiden minuutin välein! :D

Siinä se on! Minä ja Emma kannettiin se tänne ja viritettiin kaapelit ja muut johdot kuntoon! Seuranaan sillä on meidän pumpkin ja pumpkin kaiverruskisan palkintokarkit. :)

Pääsen nyt tästä viikosta eteenpäin joka keskiviikkoaamu Banneker Elementary Schooliin seuraamaan heidän liikunnantuntejaan. Kyseisessä koulussa on käytössä PE4Life -program, joka on täällä melko monessa koulussa. Vähän kuin meidän Liikkuva koulu -hanke tai muu vastaava, jossa koulu sitoutuu osallistumaan tähän "lapsille liikkuvaa elämäntapaa" kannustavaan ohjelmaan ja koulu saa itselleen tietyn summan rahaa liikuntavälineisiin jne. Tänään olin siis ensimmäistä kertaa tuolla! Ja minun menoni tuohon kouluun mahdollistui tosiaan siten, että meidän UMKC:n opettajankoulutuslaitoksen professori, tämä Tricia jonka tapasin viime viikolla, opettaa tuolla koulussa aina keskiviikkoaamuisin meidän koulun opiskelijoille kirjallisuuskurssia. 

Täällä opettajankoulutus "ohjelmaan" mennään siis vasta kahden yliopistovuoden jälkeen eli kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijat ovat vasta opettajankoulutusohjelmassa mukana. Ensimmäiset kaksi vuotta yliopistossa luetaan vain "perusopintoja" - vähän kuin meilläkin, niihin sisältyy matematiikkaa ja luonnontieteitä, liikunnan ja terveystiedon kurssit, yksi erityispedagogiikan kurssi ja muita "opekoulutukseen johdattelevia" kursseja. Näiden kahden vuoden jälkeen opiskelijan täytyy erikseen hakea opettajankoulutusohjelmaan, johon on erillinen koe ja josta siis täytyy tietenkin päästä läpi. Myös harjoittelut suoritetaan vasta noina viimeisinä vuosina eli tuossa Teacher Education ohjelmassa.

Näillä kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoilla on siis paljon omia luentoja ympäri kenttäkouluja, kuten tämä keskiviikkoaamun kirjallisuuskurssi. Tämä kurssi tänään tuolla alakoulussa oli siis sellainen että opiskelijat tulevat sinne aamulla ja heillä on hetki omaa opetusta tämän Trician johdolla. Kun koulun oppilaat tulevat kouluun, opiskelijat ottavat pareittain muutaman lukemisessa tukiopetusta tarvitsevan lapsen heidän kanssaan lukemaan kirjoja ja tekemään erilaisia lukemisharjoituksia. Tämän jälkeen UMKC:n opiskelijat taas jatkavat omassa luokassaan ja vaihtavat kokemuksia lukuhetkistä jne.
Ja täällä ei siis tosiaan ole (ainakaan UMKC:ssa) normaalikouluja kuten meillä. Normaalikoulu on siis yliopiston yhteydessä toimiva koulu, jossa opettajaopiskelijat suorittavat harjoitteluja. Täällä on erikseen Director of Field Experience eli henkilö, joka hoittaa opiskelijoille harjoittelu- ja observointipaikat ja nuo paikat voivat olla lähes mistä koulusta tahansa (hän siis lähettää sähköpostin kouluun että voiko tämä opiskelija tulla seuraamaan tunteja jne. ja koulu vain vastaa joko kyllä tai ei).

Itse siis seurasin tänään aamulla hetken heidän kirjallisuuskurssiaan ympäri koulua eli opiskelijoita luetuttamassa ja lukemassa oppilaille. Sen jälkeen olin kolme tuntia liikuntasalissa PE4Life -tunneilla. Heillä oli hienot välineet käytössä: seinäkiipeilyseinä ja laudat, joissa oli rullat pohjassa (vähän kuin mekin päästiin kokeilemaan erityisliikunnan kurssilla) sekä tanssimatot (playstation ja tanssimatot siis... tämän jutun näen täällä jo toistamiseen liikuntatunnilla, jota en liikkumisen kannalta oikein vielä ymmärrä). Muuten kokemus nyt ei niiin erikoinen suomalaisen silmissä ollut: liikuntasali oli melko pieni ja oppilaita oli sen kokoon nähden liikaa, pelit olivat melko yksinkertaisia ja seinäkiipeilyseinää voisi ehkä hyödyntää muullakin tavalla kuin vain laittamalla oppilaat kiipeämään sitä edestakaisin (seinä ei siis ollut korkea vaan leveyssuunnassa pitkä eli oppilaat liikkuivat seinällä leveyssuunnassa). Oli se silti ihan mielenkiintoista, yritin keksiä oppilaille hauskoja juttuja hulavanteiden kanssa ja ehkä eniten silti sain kokemuksia taas vuorovaikutuksesta lasten ja myös opettajien kanssa. Kaksi miesliikunnanopettajaa kertoivat kokemuksiaan liikunnanopetuksesta, se oli mielenkiintoista.

Vieläkään en ole tottunut siihen että täällä ei puhutella etunimellä ketään. Minut esiteltiin tuolla koulussa oppilaille Miss Stenforssina (sen jälkeen kun nämä opettajat ensin opettelivat sanomaan sukunimeni noin kymmenen kertaa :D) ja sitten heidän esiteltyään mut mä sain itse sanoa muutaman sanan oppilaille ja yritin sitten sanoa et kutsukaa vaan Sonjaksi koska monille tuo sukunimen lausuminen on aika  hankalaa, niin se opettaja sitten korjasi että "kutsukaa Miss Sonjaksi". Niin erilaista. Monta kertaa olen varmaan myös töpännyt lähettäessä sähköpostia opettajalle, koska aina ensimmäinen viesti pitäisi osoittaa Mr. tai Mrs. tai Dr. tai muu vastaavalle. Helposti tulee vain laitettua esimeriksi "Hi Tricia".... mitäköhän mahtavat ajatella! Mikä tuollainen suomalaisjuntti mulle oikein kirjoittelee etunimellä. I'm so sorry! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti