Labor Day weekend

Meillä täällä on meneillään Labor Day weekend. Maanantaina siis vietetään Yhdysvalloissa Labor Dayta. Labor Day on ehkä hieman verrattavissa meidän vappuun ja nimen suora käännös englannin kielestä suomen kieleen onkin "työläisten päivä".

Internet kertoo Labor Daysta näin: "Labor Day, the first Monday in September, is a creation of the labor movement and is dedicated to the social and economic achievements of American workers."  Labor Day on siis työläisten palkallinen vapaapäivä, ikään kuin siis palkka heidän tekemästään työstä. Ensimmäistä Labor Day holidayta vietettiin New Yorkissa 1882 ja vuodesta 1894 se on ollut kansallinen vapaapäivä. Tämän lisäksi  Labor Dayta pidetään myös kesän päättymisen juhlana. Ihmisillä on kuulemma tapana Labor Dayna grillata (täällä ainakin tehdä barbecueta) pihoillaan ja jos heillä on veneitä, he usein lähtevät järvelle veneilemään ja retkeilemään perheen kanssa. Monet opiskelijat, jotka asuvat tässä lähellä (esim. St.Louisissa) lähtivät kotiin viikonlopuksi, mutta suurin osa taitaa vain viettää aikaa kavereiden kanssa täällä. (Päivä on nimensä puolesta verrattavissa meidän vappuun, mutta sen juhliminen ei: voi olla että tulee tänä vuonna vähän ikävä meidän opiskelijavappua!)

Meillä ei sinänsä ihmeellisiä Labor Day viikonlopun suunnitelmia ole, mutta joka päivälle ollaan silti jotain ohjelmaa kehitelty kavereiden kanssa. Eilen perjantaina päästiin kokemaan kunnon amerikkalaiset housepartyt! Heh. Itselle tulee housepartyista mieleen lähinnä joskus lukioikäisenä vierailut kavereiden kotibileissä, jotka aina järjestettiin vanhemmilta salaa ja jotka muutenkin olivat enemmän tai vähemmän epämääräisiä. Senpä takia meno jonkun toisen kotiin partyihin tuntui todella oudolta ja epäilyttävältä, etenkin Amerikassa. Mutta tutustuin reissullani aivan mahtaviin tyyppeihin, etenkin amerikkalaisiin, jotka valaisivat minua amerikkalaisten housepartyista ja monista muista asioista. Housepartyt ovat kuulemma täällä hyvinkin yleisiä, koska suuri osa opiskelijoista ei vielä ole 21 eli eivät pääse baareihin ja ravintoloihin. Kuulemma muutenkin nuoret käyvät tosi vähän klubeilla ja baareissa.

Eilen tosiaan oltiin aluksi täällä asuntolassa tuossa naapurihuoneistossa istumassa iltaa. Menin sinne Emman kanssa, ja siellä oli myös saksalaisia ja loput olivatkin sitten amerikkalaisia. Tarjolla oli amerikkalaisia karkkeja: hyviä suklaakarkkeja ja amerikkalaisia ihmeellisiä, kanelilla maustettuja ja hieman tulisia karkkeja! Saksalaisten kanssa ihmeteltiin miksi karkki ja kaneli on yhdistetty toisiinsa, maku oli todella outo. Siitä keksinkin hakea meidän huoneesta Annalta lähtiessäni saamia erilaisia salmiakkikarkkiaskeja ja käskin muiden maistaa! :D "Very unique" totesi eräs poika ja kaikki ihmettelivät sitä, miten me voidaan tykätä karkista jossa on mukana suolaa. Selitin, että nämä vaan on suomalaisten suurta herkkua. Pari pojista uskaltautui ottamaan lisää ja maistelemaan (käskin ottaa useamman kerralla suuhun), mutta ihan tosi hyviksi kukaan ei uskaltanut niitä silti myöntää. Eräs poika totesi maistellessaan Pantteri -karkkia suussaan, että nyt hän on kokenut jotain todella ainutlaatuista ja nyt hän tietää miltä salmiakki maistuu!

Mentiin täältä asuntolasta kahdella autolla (meitä oli kymmenen) ensin yksiin housepartyihin, ja siellä joku totesi että nämä ei olekaan niin hyvät partyt, että vähän matkan päässä on toiset ja sitten mentiin sinne. Ihmetellen kysyin amerikkalaisilta, että missä näiden opiskelijoiden vanhemmat sitten ovat, kun nuoret pitävät bileitä. Mutta sain selvennyksen, että sellaisia partyja järjestetään high schoolissa (aivan kuten meillä) ja nämä talot, joissa opiskelijat pitävät partyjaan, ovat UMKC:n opiskelijoiden vuokraamia taloja! Pieniä omakotitaloja, joissa asuu 2-3 ihmistä ja eilenkin partyjen isäntä kertoi meille että he maksavat kukin asumisesta vuokraa 250$/kuukausi! Housepartyissa on yleensä myös tapana, että juhlan isäntä ostaa olutta jääkaappiin vieraita varten, ja sieltä voi käydä hakemassa itselle juotavaa. Ihmettelin kovasti tätäkin (kuka nyt ilmaisia juomisia tarjoaa lähes tuntemattomille ihmisille?) mutta se kuulemma kuuluu asiaan. Muuten partyt olivat kuin tavalliset juhlat: ihmiset istuskelivat ja juttelivat toisensa kanssa, musiikki soi ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Housepartyt muuten myös loppuvat yöllä jo heti klo 2 jälkeen (täällä menevät myös lähes kaikki yökerhot kiinni klo 2!) ja ihmiset lähtevät kotiin.

Oli kyllä melkoinen kokemus eilinen! Tutustuin paljon uusiin ihmisiin, etenkin erääseen meidän koululaiseen poikaan (Blake), joka oli varsin kiinnostunut siitä että ollaan vaihto-opiskelijoita. Hän kuuluu koulun track&field -joukkueeseen ja hänen lajinsa ovat heittolajit (kaikki paitsi keihäänheitto, sitä ei UMKC:ssä ole ja hän sanoi että he ovat niin kateellisia Suomalaisille täällä kun me ollaan niin hyviä keihäänheitossa!). Hän oli toki myös aika isokokoinen poika, tietenkin kun heittolajeja harrastaa, ja en olisikaan ikinä uskonut kun hän kertoi iäkseen 19 vuotta, olisin veikannut ainakin 25! Mutta täällä on todella vaikea arvioida ihmisten ikää, jotenkin tuo englannin kieli tuo näille monta lisävuotta, musta tuntuu! :D Mutta juuri tämän Blaken kanssa oli hauska jutella, koska hän opetti ja kertoi paljon asioita amerikkalaisesta yliopistokoulutuksesta, lukukausimaksuista ja ylipäätään Amerikasta. Ja aina kun mun oli vaikea löytää sanoja tai en tiennyt miten selittää joku asia, hän vaan sanoi et "just take your time, you are doing it very well!" haha, hauska uusi tuttavuus!

Pitää tässä nyt samalla kertoa kun kerran juhlista on puhetta, että tulipa verrattua alkoholin hintojakin kaupassa. Ja tietysti ruoan hintoja olen vertaillut, sitä nyt enemmän olen sentään ostanut kuin alkoholia. Heh. ;)  Emman kanssa ostettiin yksi viinipullo, jonka hinta oli 5 dollaria eli  3,8€. Se oli melko halpa (ei tosin tietenkään parasta laadultaan), mutta esimerkiksi amerikkalainen olut - 6 pulloa, maksoi 9,5 dollaria (7,20€) eli vähän halvempaa taitaa olla kuin Suomessa. Väkevämpiä tuotteita saa kyllä paljonkin halvemmalla kuin Euroopassa. Ruoka täällä on myös hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta ei kuitenkaan niin halpaa kuin ehkä kuvittelisi. Etenkin vihannekset ja hedelmät, joita minun ostoskorini on aina pullollaan, ovat melko kalliita. Purkkiruokaa (can food) täältä löytyy joka lähtöön, ja se on kyllä todella halpaa, jos sellaisesta vain tykkää. Eilen lähetinkin äidille valokuvan herkullisesta ruoka-annoksestani (jauhelihapihviä, perunamuusia, salaattia, vihanneksia ja leipä) ja sanoinkin, että olisi pitänyt rinnalle ottaa kuva Ashleyn ja tämän kaverin annoksista, kun söimme samaan aikaan: Ashleyn kaverilla lautasellinen pelkkiä valkoisia vehnänuudeleita ja Ashleylla itsellään lautasellinen kananugetteja. No, terveystiedon opettaja kyllä torstain tunnilla kertoi, että täällä ei juuri terveystiedon opetusta kouluissa ole. Nykyään vähän enemmän, mutta pakollisia kursseja ei kouluista löydy, toisin kuin meillä. Sinänsä ihan ymmärrettävää, että jos ei koulu eikä koti opeta syömään terveellisesti, niin mistä nämä nuoret sen oppisivat?

Tänään lauantaina on ollut rento päivä: nukuttiin vähän pidempään ja syötiin rauhassa aamupalaa. Sitten lähdettiinkin, ensimmäistä kertaa, outlet malliin eli outlet kauppakeskukseen! Amerikkalaiset tytöt hakivat meidät autoillaan täältä asuntolasta ja ajettiin n. 20 minuuttia kauppakeskukseen.

Tänään illalla sain vielä melkoisen elokuvakokemuksen! Päätettiin lähteä elokuviin minä, Emma, Blake ja Blaken brasilialainen huonekaveri. Oltiin katsomassa The Butler, tositapahtumiin perustuva tarina mustien historiasta Amerikassa. Todella mielenkiintoinen elokuva, kylmät väreet kulki pitkin selkää sitä katsoessa. Minulla ei todella ennestään ollut kovin suurta tietämystä mustien historiasta Amerikassa, mutta tuon elokuvan katsottuani tajusin monta asiaa. Mietin jopa sitä katsoessani, että mitäköhän yhden penkin päässä oikealla puolellani istunut tummaihoinen ajatteli sitä katsoessa. Hänellä oli varmasti vielä erilaiset ajatukset kuin minulla. Suosittelen elokuvaa aivan kaikille ketä aihe vähänkin kiinnostaa! En tiedä koska elokuva on ensi-illassa Suomessa, täällä se on vasta mennyt teattereissa kaksi viikkoa. Elokuvassa oli myös paljon tunnettuja näyttelijöitä, pääosissa mm. Forrest Whitaker ja Oprah Winfrey, jotka myös puhuivat viime viikolla Washingtonissa pidetyssä Martin Luther Kingin muistojuhlassa. Veikkaan, että elokuva ilmestyi tarkoituksella juuri samaan aikaan, kuin Amerikassa juhlittiin Martin Luther Kingin I have a dream -puheen 50-vuotispäivää. Todella vaikuttava elokuvakokemus pitkään pitkään aikaan.

Nyt menen unten maille, kun niin kovin väsyttää! Good night! :)